Laulakame laatuisasti

Eilen Hennalla, tuota, kröhöm, ei ollut nokkahuilutuntia, joten soittelimme sitten. Tiina oli kaivellut Kantelettaresta pätkän, josta tehdään ihan oikea kansanmusiikkiesitys. Äitin iloksi laulettiin myös Legendaa ja pari kertaa Afrikan yötä ja konevitsausta.

Hennan sävellykseen mulla on vähän ajatuksentynkää; voisin koittaa väsätä biisiä kumppanuusvaiheen avioliitosta, siitä kun suurin tunteen palo on häipynyt johonkin. (Sellainenkin vaihe kuulemma tulee joskus) "Tahdon kai rakastaa kun tuli luvattua niin" -henkeen.

Kippoja ja ajatuksensiirtoa

Maanantaina ehdittiin harjoitella viitisen minuuttia ennen Tupperware-esittelyn alkua. Käytiin läpi markkinalaulua ja Afrikan yötä. Tiina näytti Kantelettaresta sopivannäköistä runonpätkää tulevaa työstämistä varten.

Tänään tavattiin Päivin kanssa, jotta sain esiteltyä hänelle biisi-ideani. Laiskuuttani kun en aluksi viitsinyt kirjoittaa nuotteja, ja muussa muodossa sähköpostin kautta tapahtuva ajatuksensiirto ei minulta oikein onnistu. Oli siis otettava kaunis kantele käteen ja laulettava biisiaihio. Ja kirjoitettava se jotakuinkin nuoteille, että Päivi sai vietyä biisin kotiinsa inspiraatiota odottelemaan. Minua kun ei ruoan kalleuden ja tilanpuutteen vuoksi kannata Los Niemelässä enempiä säilytellä, kun en kuitenkaan suostuisi olemaan hiljaa nurkassa vapaata hetkeä odottelemassa, kuten Päivin adoptoima hylkykitara tekee.

Harjottelua ja muutakin

Harjoteltiin tänään päivällä ilman Ainoa. Ikävä oli. Aika Paljon tosin puheltiin myös niitä näitä ja purettiin tuntoja. Oli vähän alakuloa liikkeellä. Harjoteltiin alttostemmaa akkalauluun. Siitä tulee ihan hyvä kunhan harjotellaan vielä enemmän. Outin iloksi soitettiin myös Afrikan yö ja "apinat vilistää silmissäni"-markkinalaulu.

Lueskelin iltapäivällä Kanteletarta. Siinäpä kirja täynnä meille sopivaa matskua. Sanoituksia saa vähän "nykyaikaistamalla" sieltä vanhoja lauluja. Ei ne laulun aiheet ole miksikään muuttuneet. Iloja ja suruja sopivassa suhteessa.

Itellä jo aikaisemmin pyöri päässä semmonen lause, että meren aalloilla kuunnellaan melankolinaa. Saa nähdä tuleeko siitä ikinä mitään.

Evääksi Päivi tarjosi ah niin ajankohtaista vispipuuroa.

Vanhan kertausta

Tiina oli unohtanut kertoa, että 15.9.2007 harjoituksissa eväinä oli Tiinan tekemää toffeeta ja Hennan tuomia Omar-karkkeja.

Tänään soiteltiin taas vanhoja biisejä, Konevitsaa, Herraa hyvää, Eukkobiisiä, Legendaa ja Donnybrookia. Hiomista ja hitsaamista vielä, mutta aika hyvin tuo setti on paketissa. Erityiskiitos Legendan upeasta tinapilliosuudesta Päiville.

Aloiteltiin Eukkobiisin stemman tekoa, mutta kotiläksyksi jäi. Ehkä sitten ensi kerralla mukaan saadaan stemmalauluakin meidän upeaan tulevaan hittiin ;-D

terve kaikille!

juu eilen taas harjoteltiin (Tiinan kanssa). Meni tosi kivasti. Soitettiin kaikkia mahdollisia lauluja ja ne meni niin hyvin että todettiin, että tarvitaan uusia. Me ei olla sillä tavalla rajoittuneita, että soitettaisiin vain omia tai vain kovereita. Pitää siis miettiä meille sopivia lauluja tai keksiä niitä omasta päästä. Ja ei ne nyt ihan täydellisesti mene ne entisetkään piisit, mutta kiva olisi jo soitella jotain muutakin.

Eukkopiisi tarvii alttostemman, kun ei vain ääni riitä. Ei kulje niin korkealta, paitsi Hennalla. Metallikappale on aivan sairaan hyvä ja tosi metallinen. Nyt vasta huomasin, että siinähän ei tosiaan lauleta, mutta ei se haittaa! Myös markkinalaulu kulkee ja rokkaa.

Oon muuten tehny salassa töitä. Oon kirjotellut sekalaisia nuotteja jonoon, toivoen että niistä tulisi jotain, mitä voisi musiikiksi kutsua. Mutta semmoiset tihutyöt loppuvat nyt, sillä hajotin taas tuon soittopelini. En siin munni- enkä huuliharppua vaan mandoliinin.

Maalaisromantiikkaa ja black metalia

Ainolla oli eilen taksvärkkipäivänä navettatyöläisen työajat ja ehdimme soittaa vähän päivällä (ilman Tiinaa).

"Konevitsaus" eli "Konevitsa on my mind" eli "Olipa kerran konevitsan kirkonkellot... mutta eipä ole enää!" tinapillisäestyksellä alkoi Ainon korvissa kuulostaa riittävän melankoliselta "Täähän on niinku blackmetallia!"

Maalaisromanttiset lyriikat lähtivät Hennan matkaan hautumaan siltä varalta että meidät varataan MTK:n kekkereihin soittamaan.

Donnybrook fairia soittelimme myös, ja se kulkee jo mitä melekosesti - tosin tinapillistillä tahtoo soittamisen ilo ylittää matemaattisen kyvykkyyden eikä kertaukset aina mene ihan niinkuin piti. A-osa siis soitetaan 1-3 kertaa ja sitten B-osa 1-3 kertaa ja sitten vielä koko homma alusta. Kantelettaret yrittää vaan pysyä matkassa.

Sävellystä ja sulosointuja

Kolmen harpun harjoituksista muodostuikin sävellyssessio, kun piti alkaa nuotintamaan Ainon improvisaatiopätkiä bändille sovitettavaan muotoon. Konevitsan kirkonkelloista lähtenyt improvisaatio sai julmasti työnimekseen "konevitsaus", mutta Aino saa keksiä kauniimman nimen, kunhan sovitus etenee.

Soitettiin myös Afrikan yötä ja Donnybrook fairia, joista jälkimmäinen edistyi ihan mukavasti. Afrikan yöhön ei tullut tällä kerralla mitään uutta.

Testattua tuli myös Musikatti.netin tulostettava nuottipaperi :-)

Cross-country folk

Musiikkityylimme taitaa olla vielä vallan määrittelemättä. Olemme ihan itse nimenneet edustamamme genren cross-country folkiksi.

Folk niinkuin kansanmusiikki. Sitähän tämä ehdottomasti on, koska kukaan meistä ei osaa oikeasti soittaa (paitsi Henna vähän) eikä tiedä musiikin teoriasta mitään (paitsi Henna vähän). Ja kansanmusiikkisoittimiahan me soitetaan.

Cross-country viittaa ensinnäkin poikkimaantieteellisyyteen: folk-henkisyydestä huolimatta emme soita minkään maan kansanmusiikkia. Meillä on supisuomalaiset kanteleet, irlantilaiset pillit sekä munniharput, huuliharput ja rummut ja kalistimet ties mistä. Cross-country -termillä on tässä yhteydessä myös perinteisempi "maasto"-merkitys. Katu-uskottavia emme ole (paitsi Aino), olkaamme siis maastouskottavia. Pystymme tarvittaessa vetämään jamit pystymetsässä (ja pystymetsästä, toki) koska soittimet ovat akustisia ja helposti roudattavia.

Kieliostoksille mars!

Vaihteeksi ostoslistalla kieliä, mandoliiniin tällä kertaa. Minäkin virittelin soittopeliäni. Vika vanhoissa kielissä (siis kaiketi taivaan vanhoissa; soitin myytiin minulle nimellä mandoliini 50-60-luvulta). En tunne itseäni huijatuksi, sillä myyjä kuitenkin kertoi kielten olevan jo vaihtokunnossa. Vaikka poikki onkin vain yksi kieli, ostan kuitenkin koko setin ja vaihdan kaikki.

Maanantaina harjoiteltiin. Meni ihan jees. Eukkolaulu alkaa jo sujumaan hyvinkin mallikelpoisesti. Soiteltiin myös Afrikan yötä, mikä sekin vain paranee koko ajan. Legendaakin muisteltiin ja Herraa hyvää kiittäkää. Ihan perusharjoitukset, muisteltiin vanhoja juttuja eikä taidettu lisätä mitään uutta. Korjatkaa toki harput jos ihan väärin muistan.

Lauantaista vielä

Tässäpä siis lauantain eväät; suklaa banaani kermakakku sokerikoristeharjoituksin. Kakku on kostutettu vaniljamaidolla ja välissä on banaania johon on murskattu levyllinen suklaata. Päällä on kermavaahtoa, johon on sulatettu sekaan toinen suklaalevy ;).

Tilasin uusia päitä pursottimeen ja pakkohan niitä oli testata. Tuloksena siitä nämä ruusut ja lehdet. Massana käytin royal icingia eli vaahdotettua munankeltuaista johon sekoitetaan niin paljon tomusokeria että rakenne on tarpeeksi tukeva. Uusi tuttavuus oli myös koripunospursotin. Vaatii harjoittelua, mutta eiköhän se tästä.

Soittoharjoitukset meni kyllä mukavasti ja hyvässä hengessä. Tuntui taas, että kyllä tämä tästä ja että tässähän tullaan koko ajan paremmiksi. Kakku kyllä kummasti piristää mieltä. Afrikkalaulu on kyllä minun suosikki, ja nyt vielä kun lauletaan äänissä, siitä tulee upea! Olen vieläkin niin lumoutunut meidän soitosta ja laulusta. Jotenkin se on niin ihmeellistä että se musiikki lähtee meistä. Eihän me edes olla mitään muusikkoja! Omaksi iloksihan me vain soitellaan, mitä kakunsyönnin ohessa keretään. Mutta mahtavia onnistumisen kokemuksia tämä kyllä tarjoaa, kiitos vaan teille, rakkaat harppusiskot.

Railakas lauantai-ilta

Orkesterin äiti-ihmiset jättivät vastoin tapojaan taustajoukot kotiin ja lähtivät Tiinalle iltaharjoituksiin. Harjoiteltiin Eukkobiisiä (Ei musta edustusrouvaa tuu), Herraa hyvää kiittäkää, Afrikan yötä ja Donnybrook fair'ia. Afrikan yöhön saatiin tällä kerralla stemmat, kiitos Päivin. (ja Hennan, joka stemmaa hiukan vielä hioi)

Keskusteltiin basso-ongelmasta, ja todettiin että ilmankin pärjätään, kun kenelläkään ei ole resursseja uuteen instrumenttiin. Vaikka basso uupuukin, ovat Vanhojen Harppujen treenieväät vertaansa vailla Tiinan ansiosta. Upea kermakakku maistui ihanalta!

"Tunnin" kestävät harjoitukset venähtivät kolmeksi tunniksi, kun kärsimättömät miehet alkoivat soitella perään. Ilmeisesti uniaika alkoi painamaan päälle, ja äitejä tarvittiin taas.