Eilen lankalauantaina oltiin Yppärin kyläkokolla soittamassa. Oltiin sovittu teemaan sopivasta pukeutumisesta, mutta ilmeisesti Harpuilla oli mennyt sisu kaulaan, ja ilmaannuimmekin paikalle ihan omina itsenäimme. No, upeita naisia joka tapauksessa! Terve puna poskilla ja sitärataa. Yleisöä oli paikalla sopivasti, tunnelma oli lämmin ja leppoisa.
Pakkasta soittopaikalla ei ollut, mutta sen verran kylmä, että hengitys huurusi. Kanteleiden vireongelmiin oltiin varauduttu antamalla soitinten tottua kylmyyteen ennen virittämistä, mutta yllätyksen tuottikin tällä kertaa tinapilli. Yleensä viritämme kanteleet "nelikolmiviitoseen", elikkä vireeseen, jossa a-sävelen taajuus on 435 Hz, koska tinapilli soi sen verran standardivirettä (a=440 Hz) matalammalta. Viileässä ilmanalassa kuitenkin tinapillin vire laski, viritysmittarin avulla todettiin a-sävelen olevan noin 431 Hz. Toisen setin aikana 11-kielinen kantele ja tinapilli soivatkin yhteen paremmin, kun vireet olivat hieman paremmin kohdillaan.
Onneksi Harput ovat käytännöllisen pukeutumistyylin taitajia, joten soittajat eivät hevillä hyytyneet. Villaa ylle ja alle, ja huivit päässä oli ihan mukava soitella, varsinkin kun taukojen aikana sai lämmitellä sormia villapuseron hihoissa. Taisi lämmitysta saada osakseen myös Päivin tinapilli! Ilmeisesti lämpötilasta johtui myös se, että biisit soitettiin epähuomiossa tavanomaista hitaammassa tempossa. Ainakin kaikki pysyivät mukana, eikä käsiä alkanut krampata soiton aikana :)
Tällä keikalla Päivi pääsi spiikkaamaan myös englanniksi, kun esitteli Mitä me tytöt suremma-kappaleen paikalla olleelle australialaiselle vaihto-oppilaalle.
