Kuvia!

Pidemittä puheitta;

Kuvia, olkaa hyvä!

Syyskuuluminen

Harput kokoontuivat viimeksi soittamaan Riikka-neidon kastejuhlassa 21.9. Sitä ennen harjoiteltiin jokunen kerta. Ristiäisissä Päivi ja Henna säestivät virren 218, ja Harput esittivät myös vanhat hitit Suvun kuopukselle ja Herraa hyvää kiittäkää.

Opiskelut ja vauvanhoito pitävät Harppuja sen verran kiireisinä, että säännöllisille soitteloille ei ole aikaa, mutta välillä olisi mukava kokoontua musiikiterapiahetkeä pitämään. Toivottavasti ei jää vallan aikeeksi.

Allekirjoittaneen kantele on tällä välin kärsinyt hiukan ulkonäöllisesti. En halua antaa tarkempaa raporttia, mutta siihen liittyy avulias mies ja akkuporakone. Kyllä pääsi itku isolta ämmältä.

Päivin versioima Petetyn kirous on muuten loistavaa kuultavaa. Suosittelen lämpimästi!

Kajari-ohari

Suru puserossa välitän maailmalle tiedon että Vanhoja Harppuja ei nähdä Kajari-festareilla 2.8.2008.

Syy on meistä riippumaton. Tai tarkalleen ottaen syy riippuu Hennassa yötä päivää seuraavat puoli vuotta vähintään ja senkin jälkeen ajoittain noin 18 vuotta.

Petetyn kirous

Mulla on ehdotus Petetyn kiroukseksi. Torstaihin!

Einon ja Leinon päivän konsertti 6.7.!

Huomenna, jos Luoja suo, vietämme Eino Leinon päivää eli runon ja suven päivää. Sen kunniaksi Vanhat Harput soittavat julkisesti ilmoista riippuen Äitillä tai Mikossa navetan jälkeen eli n. klo 19.30 alkaen. Tervetuloa ystävät ja fanit!

Hellepäivän soittelot

Eilen hyödynsimme soitinten helppoa kuljetettavuutta ja harjoittelimme pihalla auringonpaisteessa. Pyykkipojat otettiin apuun, kun piti saada uuden biisin nuotit pysymään telineessä. Päivi löysi kauniin irkkubiisin, jota työstettiin alkuun, nimeä en muista, joku Down by Sulley Field se taisi olla.

Sitten soitettiin Maalaisromantiikkaa, Eukkobiisiä, Vauvalaulua ja Donnybrook fairia, josta sai osansa myös lehtikauppias. Konevitsaa soitettiin myös.

---

Mitä tapahtui sunnuntaina?

Kuvaussessio siirtyi sairastapausten ja surkeiden ilmojen vuoksi sunnuntaille. Kävimme kömpimässä Mikonnokalla rantakallioilla ja kuvat näyttivät kameran näytöllä vähintäänkin kohtuullisilta. Nyt odotellaan vain että Kameranomistaja saa kuvat jakelukelpoiseen muotoon että päästään kunnolla arvostelemaan. Siskoni tuntien siihen kulunee viikko-pari helposti ja sen jälkeen on vielä photoshoppaus edessä, joten faneja pyydetään nyt pysymään kärsivällisinä.

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen kun minut tiputettiin kotiin ja kuvaaja softaamaan? Leideillä oli ainakin ajatuksena jäädä vielä harjoittelemaan Edustusrouvan komppeja, mutta miten kävi?

Pr-kuvia?

Arvon harppusiskot, lyödäänkö monta hyttystä yhdellä kertaa ja pidetään maanantain harjoitukset (ilmojen salliessa) ulkotiloissa ja otetaan samalla niitä pitkään suunniteltuja valokuvia bändistä! Ehdotan kuvauspaikaksi joko nk. mörrimetsää Pörkässä tai merenrantakallioita Mikonnokassa. Muita kuvauksellisia ja helposti saavutettavia paikkoja sopii ilmoittaa.

Tälläkin viikolla soittelimme eräänä päivänä. Aino oli estynyt, mutta Tiinan ja Hennan kanssa veivattiin Suvun kuopusta muutamaan kertaan.

Uusi harppu?

Eilen taas laulelimme omia biisejä ja mukana haistelemassa ilmaa oli myös Jenna, josta kenties saamme viidennen jäsenen harppurokesteriimme. Tarkoitus olisi tehdä Jennasta rytmiryhmä ja laulunvahvistus. Tai ehkäpä kysymme vielä häneltä itseltään?

Horroksesta heräilyä

Kesäauringon lämmittäessä Vanhat Harput kömpivät esiin koloistaan ja alkavat hapuilla kohti viritysavaimiaan. Lomakausi avattiin yhteissoitannoilla, joissa iloksemme huomasimme että pitkä tauko ei ollut pelkästään pahasta. Muistelimme Edustus- ja Maalaisrouvia sekä Kaisua. Donnybrook Fair ja Konevitsakin rimpautettiin läpi kerran.

Varsinainen Uutinen on kuitenkin tässä: Pyhäjoen Kuulumiset 4.6.2008 - kiinnittäkään huomionne sivulle 9.

Itkuparkua lauantaipäivän ratoksi

Tulipa taas todistettua että päiväunia nukkumattoman Antin kanssa ei kannata yrittääkään soittaa. Evääksi tarjoillun omenapiirakan kaltaisen intiaanisokerivalmisteen takia kannatti kuitenkin kokoontua! Toivottavasti Aino, Henna ja Tiina pääsivät edes vähän eteenpäin sen jälkeen kun olimme poistuneet paikalta?

Yhdessä soitimme pariin otteeseen Eukkopiisiä, Poikalaulua ja Maalaisromantiikkaakin. Poikalauluun Hennalla on kehkeytymässä kaunis näppäilytausta - odotamme että se menee rouvan selkäytimeen ja liikemuistiin niin että saamme kuulla myös kaunista laulua.

Iltasella rimputtelin itsekseni kanteleella kahta sointua ja funtsailin, saataisko me Tyttölaulusta rokimpaa versiota? Onhan se ihan hauska tuollaisena tanhunakin, mutta ehkä voisimme kokeilla vähän kepitystä ja/tai räpätystä myös siinä? Light-versiota Korpiklaanista?

Tiistai-illan kepitykset

Eilen soittelimme iltasella. Anti-edustusrouvan hiominen jatkui rokimpaan suuntaan, mielestäni varsin onnistuneesti. Suvun kuopusta taas alettiin säätää lällymmäksi, kantelekompit jätettiin kokonaan pois ja näppäilyä otettiin tilalle. Katsotaan mihin tämä johtaa!

Keppi apuun

Viime sunnuntain harjoituksissa hiukan verryteltiin sormia, sillä edellisestä yhteissoittokerrasta oli vierähtänyt yli kolme viikkoa. Ainakin allekirjoittaneen sormet pehmenivät välissä.

Yritetään eukkobiisistä rokimpaa versiota, kun sitä Pop-pop-musiikissa jo vähän tavoiteltiin. Aino otti kynän kauniiseen käteen ja antoi sillä kanteleelle kyytiä. (kynä oli siis 30-40cm pitkä ja päälle sentin paksuinen) Tekniikka ei ole ennennäkemätön, sitä voi ihastella Päivin laittamassa youtube-videossa, jossa koululaiset soittavat kanteleella Hard Rock Hallelujaa.

Harppujen lähiympäristö Lovikkalaistuu hyvää vauhtia. Uusimmat tulokkaat ovat kaksi piccolokanteletta, joiden onnelliset uudet omistajat löytyvät Outin ja Hennan perheistä.

Koulukeikka

Ajattelin kirjata ajatuksia koulukeikalta heti tuoreeltaan. Kokonaisuutena suoriuduimme ihan kohtalaisesti, mutta harmittavia pikkuvirheitä sattui. Itselläni oli kovin epävarma olo, olisi varmasti ollut hyvä soittaa vähän juuri ennen esiintymistä.

Alkulöpinöiden jälkeen vedimme vienoisesti Olkame tytöt yhessä ja sitten sekä Valamon että Konevitsan kirkonkellot. Näistä jäi ihan hyvä mieli. Seuraavaksi Donnybrook Fair, jossa tinapillin tukkoisuus häiritsi erityisesti. Ja liekö syy vai seuraus, että ensimmäinen aloitus meni pieleen. Legendaankaan en voi olla ihan tyytävinen; ainakin omassa lauluosuudessani oli rytmillistä epätarkkuutta. Tinapillihäiriöt oli tässä aika pieniä, kuta hullut niistä huutelemma. Maalaisromantiikkaa osui maaliinsa ainakin opettajakunnan kohdalla. Minäkin tykkäsin. Samoin Pop-musiikkiin olen tyytyväinen. Millaisin mielin muut?

Tehotreeni

Viikonloppu oli buukattu täyteen kotikutsuja, tuomasmessuja, synttäreitä ja muuta tuiki tarpeellista, joten harjoittelimme jo perjantai-iltana Ainon kotiintulon ja Tiinan töihinlähdön välissä. Ajankäyttömme oli tällä kertaa harvinaisen tehokasta ja ehdimme soittaa puolessatoista tunnissa enemmän kuin normaalisti kolmessa. Soittelimme sekä Valamon että Konevitsan kirkonkelloja, Mitä me tytöt suremma, Maalaisromantiikkaa, Donnybrook Fairia ja Pop-musiikkia. Legendaa yrittelimme myös, mutta sanat olivat hukassa.

Torstaina on luvassa Kalevalanpäivän koulukeikka. Soittolistalla ovat ainakin em. Kirkonkellot, Mitä me tytöt suremma ja Pop-musiikkia, mutta muista joudumme luultavasti karsimaan. Ehdolla ovat vielä Legenda, Maalaisromantiikkaa ja Donnybrook Fair.

Henna vaihtaa vielä kielet Kuningattarelle ja sitten ollaankin kenraaliharjoituksia vaille valmiit kohtaamaan Yppärin ala-asteen kriittinen yleisö.

Uusi sävellaji

Hennan hienon uuden kanteleen myötä voimme nyt entistä helpommin vaihtaa sävellajia d-duurista vaihtelun vuoksi myös g-duuriin. Tämän teimmekin kun Rakastan kaista tuli korvia vihlovaa kiikausta deessä. Geessä se on ihan jees, varsinkin kun Päivi vähän laulelee omiaan nuotin vierestä kertosäkeen kohdalla. Sävellajin muutos käy siis seuraavasti:

1. Henna kääntää vipua kanteleestaan.
2. Aino ottaa viritysavaimen käteen ja mulkkaa cissin ceeksi
3. Päivi keskittyy laulamiseen
4. Allekirjoittanut soittaa ceen kohdalla vapaavalintaisesti eetä tai geetä.

Helppoa!

Soittelimme myös Pop-musiikkia ja Antille Afrikan yötä. Ehkä saatoimme rimpauttaa myös jotain muutakin.

Ei mitkään mehukestit

Kun mehu ja maito olivat lopussa. Ruoka kuitenkin maittoi useimmille, syötiin patonkia, makaroonilaatikkoa, porkkanakakkua, ja vaniljajäätelöä suklaarouheella höystettynä. Vanhat Harput joivat myös tilkkasen teetä.

Harjoiteltiin Valamon luostarin kelloja, mukaan tuli Päivi Kanteleiden Kuningattarella. Viiden päivän harjaantumisella hän soitti meidän muiden kanssa kanteletta ihan kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään!

Tämänpäiväinen esiintyminen jumalanpalveluksessa sujui kerrassaan mainiosti, soitettiin siis Valamon luostarin kellot, Herraa hyvää kiittäkää ja Suvun kuopukselle. Kirkkokahvit juotiin meillä (teetä ja porkkanakakkua edelleen). Kiitokset upeille Harpuille hyvin menneestä esityksestä!

Kantelemusiikkia

Hii, tämmöseen törmäsin:

Tiina, pitikö sun kirjoittaa jotain?

Olen vähän odotellut että Tiina paljastaisi syyn miksi viime perjantain harjoituksissa söimme täytekakkua. Siihen liittyy jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sin... punaista.

Musiikillisista asioista voin kertoa sen verran, että perjantaina soittelimme Suvun kuopusta, Valamon kirkonkelloja ja Pop-musiikkia. Viimeinen tuskin tulee jäämään ohjelmistoomme pysyvästi, koska karttelemme julkisilla paikoilla musiikkia, jonka esittämisestä voi joutua maksamaan jotain.

Hennan uusi kantele on aivan tyrmäävä, huikeimpana yksityiskohtana kimaltavat huiluäänimerkit! Ja kyllä se soikin ihan mainiosti. Vahvistintakin kokeiltiin sen verran, että kyllä se toimii ja kitaran piuha käy kanteleenkin äänen vahvistamiseen.

Tämmöinen tuli postin mukana

Lovikan 11-kielinen sähköllä ja mollivaihtajilla.
Tässä taitaa olla synttärilahjaa useammaksikin vuodeksi! Oppisinpa vaan ensimmäiseksi olemaan tökkimättä noita mollivaihtajia kesken biisin...

Lauantain reenit

Muistikatkot vaivaavat, mutta kerron sen verran, että lauantaina harjoiteltiin Rakastan kai:ta, Konevitsan kirkonkelloja ja aloiteltiin myös Valamon luostarin kelloja. (seuraavaksi soitetaankin ripaskaa :-D ) Ja tietysti myös Suvun kuopukselle, joka tulee seuraavaksi esitysvuoroon Kalajoen kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä 3.2.2008.

Koska esiintyminen on soitonopiskelun suola ja pippuri, Päivi yrittää saada meille keikan kalevalanpäiväksi. Yppärin kouluun siis.

Tarjolla harjoituksissa oli teetä ja viinirypäleitä.

Väkikato

Tuli todettua, että viikolla ei harjoituksia voi pitää. Eipä minustakaan olisi ollut soittamaan pitkän koulupäivän jälkeen, ja pitäähän sitä välillä shoppaillakin. No, Tiina piipahti paikalla siten, että seitsemässä minuutissa kohdistettiin Suvun kuopukselle-biisin bassokuviota kohdalleen, loppuaika meni Päivin kanssa turinointiin, korvapuustien syöntiin ja teen juontiin. Ja spagettia ja jauhelihakastikettakin saimme. Ja mustaleima-emmentalia.

Saatiin kuitenkin tehtyä tinapilli- ja yhteislaulukuviota Rakastan kai:hin ja harjoiteltiin myös laulamaan "rakastan kai, ssua ain".

Lauantai-iltapäivänä paremmalla onnella?

Keikkaa pukkaa

Nyt tärisee kädet, hikoiluttaa ja pulssi hipoo kahtasataa. Henna on ilmoittanut meidät ensi kesän Kajari-tapahtumaan. Jos Luoja suo, soitamme siis muutaman biisin Kalajoen torilla 4.8.2008.

Sitä ennen soitamme "Suvun kuopukselle" Kalajoella jumalanpalveluksessa su 3.2.2008.

Suvun kuopusta reenattiin sunnuntaina. Soitimme myös Ainon Konevitsa-improvisaatiota ihan sillä silmällä että kohentaisimme joskus youtuben surkeaa kantelemusiikkitarjontaa. Tarvisimme vaan kauniit äänitysolosuhteet ja kameran, johon saisi kunnon mikin kiinni.

Kun Tiina ja Aino joutuivat kiirehtimään pois, jäimme Hennan kanssa vielä suunnittelemaan uuden biisin kuvioita. Se on Rakastan kai ja siitä(kin) tulee hyvä.

Kaksipäinen tinapilli

Pitipä hieraista silmiä kun lattialla lojui tämmöinen instrumentti:


Anttihan se oli kätevänä miehenä risteyttänyt tinapillit. En ole vielä ihan päässyt selville miten tätä CD-vireistä putkiloa soitetaan.