Virityksiä

Kesällä Vanhoja Harppuja kuultiin muun muassa Oulussa, Kaustisella ja Kalajoella, ja soittelimme myös oman kylän syysmarkkinoilla. Sen jälkeen keikkailussa on ollut taukoa, mutta soittamisessa ei. Olemme opetelleet vähän uusiakin juttuja - tai oikeastaan vanhoja. Sellaista oikeaa kansanmusiikkia, nimittäin. Treeneissämme on vilahdellut uusia kasvoja, Outi (aka Kurttu-Ruusu) haitarin kanssa ja viulisti Riikka. Alamme pikkuhiljaa kuulostaa suorastaan pelimanniorkesterilta! Keikkaohjelmisto tullee säilymään "popimpana", mutta kenties mausteena kuullaan joskus tulevaisuudessa Juokin toista jenkkaa tai Akuvalssia. Tai sitä Konstan parempaa.

Alive and kickin'

Vanhat Harput kömpivät koloistaan kohti auringonpaistetta. Osallistuimme Pyhäjoen talviteatteripäiville helmikuussa ja aprillipäiväperjantaina 1.4.2011 olemme mukana Kalajoella Tule ja tartu kanteleeseen -tapahtumassa.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee: rahaa on vast'ikään törsätty äänentoiston vahvistamiseen. Omistamme nyt toisenkin mögäpöntön, jipii! Mikrofonit ovat hankinnassa myös Tiinalle ja Hennalle. Näillä vehkeillä pystymme hoitelemaan kaikki sen kokoluokan keikat, mitä luvassa on lähiaikoina; sitten kun stadionit alkavat täyttyä, äänentoisto ei toivottavasti ole enää omilla harteilla.

Kesän ohjelmasta on jo tietoa sen verran että ainakin Oulussa olemme heinäkuun lopulla. Kaustisten kekkereille on ilmoittauduttu, ja Haapavesi Folk kiinnostaa myös.

Vielä muutama kuva todisteeksi siitä että kyllä me joskus harjoitellaankin!

Mille aletaan?

Reenikavereina mm. pieniä tyttöjä ja iso koira

Pop-pop-pop-pop-pop-popmusiikkia!

Tiukkaa vääntöä

Mäen vieressä

Niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa! Tänään yritimme lunastaa tinapillistiä omiin tarkoituksiimme tekemällä pienehkön siivoushyökkäyksen heidän lähes muuttovalmiiseen taloonsa. Ajatuksena oli tietysti se, että kun neljä naista siivoaa yhden tunnin ajan, niin kiireinen tinapillisti voi harppuilla kolmen tunnin ajan. Raksapölyä häädettiin reippaanlaisesti, ja kaikki otettiin irti myös soitannollisesti. Tyhjässä talossa parhaiten laulu raikasi olohuoneessa, makuuhuoneeseen tuli hiukan ahdasta, kun äänet kimpoilivat seinistä melkoisella voimalla.

Tarkoituksena oli pitää tiukat treenit tiistain studioreissua ajatellen. Vielä jäi ainakin kantelettarelle pikkuisen hiomista, mutta keikkakunto todettiin hyväksi (mikä tarkoittaa, että soitto sujui vaikka väärille jäljille välillä harhauduttiinkin), ja muutama rock'n roll-elekin tuli tehtyä biisin lopuksi.

Suurkiitokset Mäenvieren isännälle, joka järjesti paikalle teetä ja laskiaispullia. Allekirjoittanut lupasi tulla talkoilemaan toistekin. Ehkä jopa ilman kanteletta ;)

Kuulumisia

Tämän blogin päivittäminen on jäänyt meillä vähän unohduksiin. Pyydän anteeksi, mutta en voi varmasti luvata parannusta asiaan. Olemme viime aikoina soitelleet ylläpitotahtiin, noin viikon-parin välein. Vanhoja biisejä on hiottu entistäkin paremmiksi; varsinkin bassolinjoihin on tullut eloa.

Keikkakalenterissakin on muutama merkintä. Tulevana lauantaina esiinnymme Kalajoella Naisten hengellisillä päivillä. Soittelemme omia biisejä ja täydennämme settiä muutamalla virsisovituksella. Helmikuun lopulle olemme haaveilleet omaa konserttia Raaheen. Maaliskuussa esiinnymme Raahen aikuiskoulutuskeskuksen juhlissa.

Kylätie pöllyää on kohta myyty loppuun. Kirjastolla on vielä levyjä ja Sonjan varastoissa muutama, mutta vähiin käyvät. Mietimme hetken, otetaanko siitä uusi painos mutta tulimme siihen tulokseen että taidamme tehdä paremman. Joten demomme omistajat: käsissänne on harvinainen keräilykappale, pitäkää siitä huolta! Seuraavaa odotellessa, pysykää kuulolla tavalla tai toisella.

Takaisin perusteisiin

Sonja viettää sairaslomaa nielurisaleikkauksen jäljiltä ja sillä aikaa muut Vanhat Harput ovat palanneet alkuun ja opetelleet soittamaan kanteletta. Hennan opettaja Riikka Yli-Kotila suunnittelee kantele-häppeninkiä, jossa meilläkin olisi mahdollisuus esiintyä vähän toisenlaisen musiikin merkeissä kuin tavallisesti. Hyvänä tarkoituksena meillä on tehdä sovitus Arja Kastisen kauniista pikkukappaleesta nimeltänsä (Sel.. sil... Selviö.. eiku Siliä... eiku...) Siliö.

Soitinrintamalla on ollut murheita. Tiina ryhtyi haaveilemaan omasta vahvistimesta bassoonsa, mutta siinä vaiheessa tekniikka petti. Mikrofonin maadoituksessa on mitä ilmeisimmin jotain vikaa niin että mikserin kanssa soitettaessa homma toimii mutta pelkän vahvistimen kera tulee ongelmia, särinää ja tehottomuutta. Tilanne korjaantunee Lovikan ja/tai BRR-musiikin suosiolla avustuksella.

------------------------------
Henna tarkentaa vähän lisää. Avuksi soitinongelmaan hälyyttelin ko. mikrofonien kehittäjää Kimmo Sarjaa. Kuskaan kanteleet huomenna Sieviin, jossa ne saavat todennäköisesti kaikista asiantuntevinta kohtelua sähköistettyjen kanteleiden asiantuntijalta.

Soittoa kerrakseen

Täytyy kyllä sanoa, että gospel-leiri ylitti kaikki odotukseni. Vaikka yöuni jäi aivan minimiin (perheellisen iloja kotiyöpymisen johdosta), oli ruoka hyvää, opetus oli laadukasta, ja ainakin minulla oli aivan älyttömän kivaa. Lauantaina soitettiin yhdeksän tuntia putkeen, vähentäen tietysti ruokatauot, ja siihen ei päässyt edes kyllästymään.

Lauantai-iltapäivänä tosiaan pidettiin varsinaiset maraton-treenit Vanhojen Harppujen kanssa, onkohan milloinkaan soitettu (siis soitettu, ei puhuttu ja soitettu) neljää tuntia saman päivän aikana? Jos soiton määrää voi jotenkin kuvata, niin Tiinan sormet tulivat kipeiksi, vaikka hän laittoi niihin toisenkin laastarikerroksen.

Opettelimme lauantain aikana kahta Mustarastaan biisiä iltajameissa esitettäväksi, Legenda ja Herra varjele järkeni valo. Legenda on toki vanha tuttu, mutta saatiin siihenkin jotakin uutta jälleen aikaiseksi. Käytännön toteutus hiukan ontui, kun kantelettaren univaje vaikutti hiukan uusien asioiden omaksumiseen. Mutta kyllä se taas tästä.

Äänite kuulostaa edelleen hyvältä. Tällä välin Tiina on taiteillut kansia, ja niiden valmistuttua painatamme hengentuotettamme jonkinmoisen pinon. Laittakaahan viestiä, ketkä sitä omaksi haluavat!

Toiseen uutiseen törmäsin netissä. Hauskahan se on kuulla näkemyksiä, että mistä tarut ovat peräisin. Tällä kerralla moinen julkisuus on kohdannut Väinämöistä.

Hunnilauman kanssa äänestyskopissa

Tänään vietimme hauskat iltaharjoitukset. Nutturapipo meinasi kiristää uskovaisen tinapillistin päätä mutta siitäkin selviää kun vaan lisätään tempoa. Ihan höpöksi meinasi välillä mennä mutta olipahan tervehdyttävää.

Mukana oli myös viisihenkinen poikajoukko, eli minun poikaset yhdellä kummipojalla vahvistettuna. Kyseinen hunnilauma viihdytti itseänsä ulkosalla ja sai tuhottua ainakin yhden sääskiverhon ovesta.

Päivän varsinainen ohjelmanumero oli omien biisiemme (8 kpl) asetteleminen paremmuusjärjestykseen. Tehtävä oli epämiellyttävä mutta lopputulos oli jokseenkin kiistaton ja kaikkia miellyttävä. Ja miksikö sen teimme? Seuraa uutinen:

Aiomme mennä lähiaikoina Ihan Oikeaan Studioon äänittämään pienimuotoisen livetaltioinnin. BRR-musiikki tarjoaa tämänkaltaisia palveluja varsin kohtuuhinnalla, joten menemme soittelemaan nauhalle niin monta kappaletta kun sovitussa ajassa ehditään. Päivämäärää ei ole vielä sovittu, mutta lupaan että puhutaan korkeintaan viikoista. Sitäkään, tuleeko kyseinen tallenne kaikkien halukkaiden saataville, emme vielä tiedä mutta ainakin netin kautta kuunneltavaksi laitamme jokusen kappaleen sitten kun sen aika koittaa.

Äänestyksen tarkkaa tulosta en tietenkään enää muista ja virallinen dokumentti aiheesta jäi Hennan hoiviin; Huomiseen, Rakastan kai, Petetyn kirous, Pohjalaisäidin kehtolaulu ja Maalaisromantiikkaa olivat ainakin kärkikahinoissa.

Vanhat Harput has gone electric

Puolilta päivin saapui Passo. Ystävälliset kuriirit toivat kruunatun kanteleiden kuninkaan emännälleen, joka tarkasti vauriot ja muutokset. Ja laskun.

Tämä jälleennäkeminen tapahtui BRR-musiikissa, jossa sitten Sonja, Tiina ja Henna testasivat PA-laitteita vielä kerran ennen kauppojen tekoa. Saimme ohjeistuksen mikserin käyttöön, ja erityisen tarkasti tutkimme, että mihinkä mikäkin piuha pitää kiinnittää. Sitten roudasimme vehkeet autoon, Henna sattui vielä muistamaan että mikserikin pitää hakea kyytiin. Luultavasti kaikki tarpeellinen siis tuli mukaan.

Illalla myöhään kokoonnuimme sitten pitämään harjoituksia, ja koska olemme "ihan kuin aikuisten muskarissa", Henna järjesti paikalle askartelua, joilla nimikoitiin juuri hankkimamme musiikkitarvikkeet. Vehkeet saatiin kasaan ilman itkuja ja ongelmia, ja ääntäkin lähti heti silloin kuin pitikin. Mitä nyt Henna innoissaan unohti aluksi pistää piuhan kiinni omaan kanteleeseensa.

Soitto sujui ihan mallikkaasti, ja oli aivan ihanaa kuulla basson ääni kunnolla. Kaiun lisääminen kaunistaa myös tinapillin ennestäänkin kaunista ääntä. Uusia ihanuuksia musiikin sarallakin kuultiin, Päivin sovitus Road to Lisdoonvarnasta oli ihana, samoin Päivin esittelemä uusi laulu.

Hyvin viihdyimme, ja tarjoilutkin olivat oikein maukkaita. Tiina toi tuliaisiksi Kannel-suklaata, ja vadelmalimpsa ja vesi pitivät soittajat nesteytettyinä. Allekirjoittanut oli tuonut myös keksejä, mutta kaiken häslingin ja ajanpuutteen takia ne jäivät tarjoamatta. Pitempäänkin olisimme viihtyneet, mutta nukkuma-aika painoi päälle ja äitejä tarvittiin pienokaisia nukuttamaan.

Taudintappotalkoot

Viime viikolla pidimme tehokkaat harjoitukset. Ei musta edustusrouvaa tuu käänsi takkinsa ja ryhtyikin balladiksi, sitä veivattiin muutamaan kertaan. Minä (Päivi) hylkäsin pillini hetkeksi ja soittelin rämps-rämps-henkeen kanteletta taustaksi Hennan hienoille kilkutuksille. Myös uutukaiseen Vastavirtaan-biisiin yritimme päästä käsiksi, siihen pitäisi olla vielä yhtä ja toista lisuketta ennen kuin valmista tulee. Muutkin tsipaleet soittelimme läpi pikatahtia ennen kuin teepöytä kutsui. Sonjan äitille kiitokset mokkaunelmakääretortusta!

Tarkoitus oli jatkaa treenejä yhtä tehokkaasti tälläkin viikolla mutta mikrobit, nuo notkeat ja viekkaat, iskivät pahaan saumaan. Hennalta on ääni poissa ja Sonja sai vaivoiksensa angiinan, jonka talttumista nyt odottelemme. Meilläkin on osa joukkueesta ollut kipeänä, toistaiseksi ei onneksi mitään kovin vakavaa.

Kajarin nettisivut elävät vielä viime vuotta, mutta esim. Kalajoen seudun sivulta löytyy viikonlopun ohjelma. Vanhat harput löytyvät lavalta - jos Jumala suo - lauantaina 1.8.2009 klo 10.45.

Reeninkiä!

Eilen kokoonnuimme pyynnöstäni tänne meidän residenssiin. Tiinaa kovasti kaipailtiin, mutta saatiin ihan kohtalaisesti biisit toimimaan. Sunnuntaiseen Pyhäjoen Kotiseutujuhlaan lähdemme esiintymään biisein: Maalaisromantiikkaa, Rikas, rakas elämä ja Rakastan kai.
Saimme myös yleisöä reeneihin, kun äitini toi pikkusiskoni Maijun meille lapsukaisia hoitamaan. Irkkusaundista tykkäävänä esitimme äiteelle Road to Lisdoonvarnan ja Down by the Sally gardensin.

Kaivoin ennen reenejä vanilja- ja mansikkapullaa, viimeviikolla leipomaani, pakkasesta ja niitä maisteltiin teen kera. Mehuakin oli tarjolla oloa viilentämään.

Allekirjoittanut lähtee ennen keikkaa pyörähtämään Ruisrokissa, Päivi kehoitti ottamaan vaikutteita sieltä. Jos laulajatar on keikalla pellenaamari päässä, se johtuu sitten Slipknotin keikkatunnelman vaikutteista. ; )
Tällä aikaa aikovat muut kokoontua soittelemaan kovasti kehutun ja kaivatun (eikä syyttä!) basisitin kanssa.

Ai, niin, meinasin melkein unohtaa tärkeimmän: Rakastan kai on nyt niin täydellinen kuin olla voi, kiitos Hennan kauniin kantelesoolon.

Hyvillä mielin voimme lähteä tuleviin koitoksiin, täältä tulee Vanhat Harput ja ollaan me tytöt tosi hyvejä!

Sunnuntain soittolista

Ainon rippiäisjuhliin lähdemme kahdella virrellä, kahdella Kanteletar-sovituksella, kahdella irkkubiisillä, kahdella vanhemmalla omalla biisillä ja maanis-depressiivisillä kaksosilla. Aloitamme soittelot n. klo 14.

Keskiviikkona soittelimme listan läpi pariin kertaan. Tiina oli estynyt tulemasta joten pääsimme taas huomaamaan kuinka tärkeä hiljainenkin basso meille on.

Paskavestarimuisteloa ja komppikoneen säätöä

Viime torstain harjoitukset meinaavat jäädä kokonaan kirjaamatta. Kolmen Harpun treenit aloitettiin teellä ja piirakoiden maistelulla, mistä kiitokset Sonjalle. Ihasteltiin kolmea pientä neitoa ja soitettiin läpi kaikki omat biisit. Erityisesti paneuduttiin tyttölauluun (Olkaame tytöt yhessä). Harjoiteltiin soittamista väljässä rivissä, keikalla kun ei voida ympyrässä soitella pelkästään toisillemme.

Katsottiin läpi Vanhat Harput @ paskafestarit 2007-dvd, ja todettiin edistymistä tapahtuneen. Pitäisi varmaan harkita uuden taltioinnin tekemistä, jotta kuultaisiin oliko näin todella.

Tervetuloa Johanna!

Vanhoilla harpuilla on ilo ilmoittaa että joukkueeseemme on liittynyt uusi jäsen. Johanna tulee paikkaamaan Ainon jättämää aukkoa toisena kantelettarena. Eilen kävimme Johannalla esittelemässä omia kappaleitamme ja niinpä uusi kanteletarkin pääsi verryttelemään sormiaan - vaihdot D:stä A:han alkoivat sujua jo varsin mallikkaasti kun lauloimme laatuisasti Olkaamme tytöt yhessä. Sonja etsi kadonnutta ääntään kotona mutta toivottavasti pikapuoliin pääsemme kokoontumaan koko joukon voimin.

Jännityksellä seuraamme minne orkesterimme polku johtaa viisijäsenisenä. Ainakin harjoitusaikoja säädellään entistä useamman ihmisen aikataulujen mukaan kun lapsiakin meillä on jo yhteensä 11.

Helatorstain eväiksi saimme teetä ja patonkia ja jälkiruoaksi ah mutakakkua.

Paljon puhetta ja vähän soittoakin

Pidimme päiväharjoitukset Sonjalla siltä varalta että allekirjoittanut pääsisi kätevästi liukenemaan ja tekemään koulutöitä. Niin varmaan. Tietäähän sen miten kävi, vietimme oikein rattoisan maailmanparannuksellisen iltapäivän. No kyllä me välillä soitettiinkin.

Maalaisromantiikkaa kulkee niin sujuvasti että pitääköhän meidän alkaa jo hämmentämään sitä johonkin suuntaan ettei vallan urauduta? No ehkäpä ei sillä muita biisejä on vielä kovasti kesken ja kyllä mulla on vielä tekemistä pillisoolonkin kanssa. Korkeat äänet ei vieläkään tule niin sujuvasti kuin pitäisi ja happi loppuu aina kesken.

Rakastan kai odottaa edelleen sitä jotain, jota se on odottanut koko ajan.

Huomiseen odottaa pitkää instrumentaalista introa ja välisoittoa.

Rikas rakas elämä on ihana ja hauska ja ilo soittaa ja laulaa, se odottaa oikeastaan vain hioutumista. Laulustemmat kohdalleen ja kanteleensoittajat ruotuun.

Muihin ei tänään ehdittykään.

Eväänä teetä ja mustikkapiirakkaa, E-MÄN-NÄL-LE KII-TOS!

Sitten vielä linkkivinkki: nettimetronomi. En tiedä kuinka relevantti sovellus tämä on meidän käyttöön mutta jos vaikka Henna tarvii soittotunteja silmällä pitäen. Itselleni lahjomaton rytminnaputtaja olisi kovasti tarpeen mutta kotona yksin on niin ankeaa piipata.

Vanhat Harput feat. Jeri

Kiitos Jennalle että saimme hyödyntää maustekekkereitä harjoitustarkoituksiin!

Eilen soi Huomiseen, Rikas rakas elämä, Petetyn kirous ja Maalaisromantiikkaa. Normaalin harppukokoonpanon lisäksi musiikkiamme rikastutti Jerin ja Eeron reipas rummutus. Jeri osasi myös varustautua asiaankuuluvasti kuulosuojaimin.

RR-elämään olen tänään kehitellyt tinapillikuviota, katsotaan seuraavalla kerralla käykö se kanteleen kanssa. Huomiseen on edelleen instrumentaalikohtausta vailla. Minä ajattelen että vaihtelun vuoksi se voisikin olla kantelesoolo. Mitäpä on mieltä Henna?

Maanis-depressiiviset kaksoset

Tänään ulkoilutin Tiinan bassoa ja rumpua Kalajoen suunnalla Sonjan ja Hennan kera. Nyt pääsin minäkin kuulemaan uudet biisit ja ihastuin ikihyviksi! Ihan fiiliksissä olen täällä vieläkin, lei-jai-len suorastaan.

Kaksosten lisäksi soittelimme myös pari kertaa Donnybrook fairin ja Lisdoonvarnan läpi ja itketin rouvia esittämällä ensimmäistä kertaa julkisesti erään tsipaleen joka jääköön toistaiseksi odottamaan sopivia häitä.

(Uutta on myös kuvassa näkyvät kengät jotka lähtivät mukaan K-avenuesta kun menin lapsille lenkkareita ostamaan. Ei tullut lenkkareita mutta tulipahan sandaalit.)

Evääksi Sonja tarjosi marjapiirakkaa ja Henna kahvia ja keksejä. Kiitän.

Teetä ja maalaisromantiikkaa

Toissapäivänä kokoonnuimme Päiville, joka oli paukutellut rumpua, niin että se rupesi jo soimaan hyvin tai sitten allekirjoittanut ei raaskinut edellisellä kerralla sitä läpsiä tarpeeksi kovakätisesti. Saundia ihasteltuamme joimme hyvää teetä (Keisarin maljaa) ja Tiinaa odotellessa avasimme ääntä keskustelun muodossa. Henna viritti soittimet huippukuntoon.
Tiinan ja pannukakkutaikinan saavuttua jammailimme maalaisromantiikkaa ja hioimme eukkobiisiä.

Kerron nyt julkisesti saman, minkä Harpuille maanantaina, eli kuinka onnellinen, iloinen ja kiitollinen olen, että olen päässyt Harpuksi toteuttamaan itseäni laulun ja soittelun merkeissä hyvää seuraa unohtamatta. Muutama teksti on tosiaan jo aiemmin syntynyt, tänään tein ensimmäisen sävellykseni (lue: sähellykseni) yhteen niistä, katsotaan tuleeko siitä mitään.

Niin tai näin, Harppujen puolesta voinen sanoa tulevaisuutemme näyttävän valoisalta.

Laulakaamme laatuisasti ja vetäkäämme vienoisesti!

Uusia ääniä

Eilen pidimme positiivisen mielen iltaharjoitukset - paitsi että kehuimme kilvan toisiamme, ehdimme myös soitella vähän.

Petetyn kiroukseen tuli uutta saundia kun Sonja vapautti allekirjoittaneen laulutehtävästä ja pääsin suunnittelemaan tinapillitaustaa kertosäkeeseen. Legendaa laulelimme pitkästä aikaa ja välipalana vetäisimme Mustarastaalta myös Varjele järkeni valo -nimisen rallin.

Irlantilaisosastolta Donnybrook Fair meni ihan apinoille, tempoa ei saatu kohdalleen millään mutta hauskaa oli. Road to Lisdoonvarna kulkee ilman ylimääräisiä mutkia. Tämän kerran varsinainen uutinen on se, että Down by the Sally Gardens tulee jatkossa kuulumaan laulettuna.

Vanhoille Harpuille tiedoksi myös, että säädin asetuksia niin että blogin kommenteista tulee jatkossa ilmoitus sähköpostiin kaikille.

Pihisee pihisee

Lauantaina meillä oli Hennan kanssa pieni instrumentaalisessio kun yritimme yksissä tuumin saada selkoa uudesta pillistä. Vanhan nokkahuilistin vinkeistä ja ankarasta piipauksesta oli sen verran apua että ajoittain sain jo liki puhtaita ääniä kuuluville. Harjoittelukappaleena soittelin uutuutta nimeltä Si beag, si mhór. Siinä olisi se Hennan kaipaama kolmetahtinen tarjolla, jos rouvat Harput haluavat ottaa kyseisen kappaleen ohjelmistoon.

Olen jatkanut piipausharjoituksia omin päin ja nyt voin jo luvata että kyllä se siitä.

Laulajatar!

Päivi julkaisi soitinuutisen suoraan blogissa, kuten kunnon Harpun kuuluukin! Lukuisia sulosäveliä uudelle pillille toivotamme me.

Päivän toinen uutinen olkoon se, että viimeinkin Vanhat Harput kiinnittivät joukkoonsa ihan oikean laulajattaren, joka omaa taipumuksia myös rytmisoittimiin. Allekirjoittanut luovuttaa mieluusti lauluhomman sille, joka sen oikeasti hallitsee, ja keskittyy kanteleensoittoon. Tervetuloa Vanhaksi Harpuksi, Sonja.

Tämän päiväisissä harjoituksissa esittelimme Sonjalle omat biisimme, elikkä Olkaamme tytöt yhessä, Petetyn kirous, Suvun kuopukselle, Rakastan kai(sua), Ei musta edustusrouvaa tuu ja Maalaisromantiikkaa. Ja tietysti laulettiin myös kiitosvirsi päivän hyville uutisille, Herraa hyvää kiittäkää. Sonja sai matkaansa biisien sanat ja tarkoin varjellun Paskafestarikoosteen vuodelta 2007.

Eväänä tällä kertaa soijapihvejä, jauhelihaa, vihanneksia ja jasmiiniriisiä. Taisimme juoda myös kahvia ja teetä. Soijapihvejä sai myös kotipakettiin.