Eile reeneissä

T: Ompa taas peukalot kipeinä. Mun pitää varmaan jossain vaiheessa lopettaa joko soittaminen tai työn teko

P: Lopeta työnteko

T: Mmm.

Päivittelyä...

Jaahas, näyttääpä siltä, että Harpuilla on ollut häslinkiä ja tämä ihanainen blogimme on jäänyt vaille huomiota. Tätä siis nyt päivittelen tässä.

Keikkakesä meni mukavasti, olemme tyytyväisiä kaikkiin kokemuksiin, mitä kesän aikana saimme.
Oppia ikä kaikki ja erilaisista tilanteistakin oppii. Yhteissoitto sujuu jo mallikkaasti ja osaamme soittaa ja laulaa hyvin yhteen ja sehän on varsin hieno juttu myös esiintyvällekin kokoonpanolle! -Ja erityisesti kuulijoille... ; D

Syyskuussa olimme ison yleisön edessä, kun lämmittelimme Raahesalissa parilla biisillä Jari Sinkkosta, joka luennoi vanhemmuuden vastuusta. Luentoa oli luksusta kuunnella Raahesalin lämpiötiloissa hyvien, joskin itsehommattujen eväiden ja virvokkeiden kera.

Syyskuussa olimme myös Kalajoen Kristillisen opiston syyspäivillä esiintymässä. Ohjelmistossa oli omien biisien lisäksi myös virsikirjasta lainattua materiaalia.

Lokakuussa oli sisäpiirin kekkerit, eli Tiinan järjestämä talonsiunaamisjuhla, jonne allekirjoittanut ei valitettavasti päässyt, kun piti tyrä rytkyen sairaalaan juosta ja puukon alla käydä. Poskisolistilta jai myös välistä Yppärin rukoushuoneella ollut lauluilta, jossa muut Harput lauloivat ja laulattivat paikallaolleita.

Viime viikonloppuna 75% Harpuista syvensi osaamistaan KKRO:n Gospel-leirillä ja sataprosenttisesti olimme edustettuina lauantai-illan yhteissoittoillassa, jossa myös saimme "esiintyä" leirillä olleille.

Leiri oli mahtava tänäkin vuonna, vieläkin sitä fiilistelen ja ensivuotta odotan.

Eilen pidettiin Kansanmusiikkiyhdistys Vanhat Harput Ry:n syyskokous, jossa todettiin, että kyllä tämä yhdessäolo on sitten kertakaikkisen mukavaa.


Tulevaisuus näyttää kivalta, marraskuussa on jouluinen lauluiltama tiedossa, jossa laulatamme yleisöä Pyhäjoen Annalassa ja esitämme omat joululaulumme, joita on siis jo huimat kaksi kappaletta!

Marraskuussa on luvassa myös yhteissoitantaa Paska Festarit vol. 2 -hengessä, jonne on tiedossa myös toinen esiintyjä...

Mitäänhän en voi varmasti luvata, mutta pysykää valppaina, jos vaikka joku sattuisi aiheista lisää kirjoittelemaan!

Mussukat heräsi päiväunilta, välipalaa laittamaan käyn ma ja toivotan kaikille ihanaa syksyn jatkoa ja joulunodotusta! <3

-Sonskuponsku

Kuinka monta ihmistä mahtuu kaksioon?

Ainakin 16, totesimme tänään kun Harppujen (4kpl) ja Harppujen paikalla olevien lasten (5 kpl) lisäksi taloon ahtautuivat Eemeli, Katja, Outi, Juhani, Juho, Arto ja Rami. Hyvä meininki ja tiivis tunnelma, kohti Paskista siis!

Soitannollinen puoli jäi loppujen lopuksi (taas) vähän heikommalle. Edustusrouva oli epävireessä, syy siihen jäi selvittämättä. Suvun kuopusta laulettiin myös, ja Afrikan yötä. Sitten meni soittimet hukkaan ja se siitä.

---
PS. Tiina, karvalakkisi on täällä. Kokeilin sitä, mutta saisi olla pari numeroa suurempi; nyt puristaa ikävästi silmälasien aisoista. Ehkä jätän tuosta Tintun esittelymallistosta jonkun riittävän suuren ja karvaisen yksilön itselleni terapiakäyttöön.

Toki villa on aina villaa mutta ilmeisesti tekokuitukarvalakillakin on suotuisia vaikutuksia?

Lätinöitä

Täytynee jotain raportoida, kun anonyymitkin alkaa jo huhuilemaan.

On todellakin ollut vähän hiljaista. Toissapäivänä oli puhe pitää kolmen naisen harjoituksen ilman lomailevaa Ainoa, mutta niistä tulikin yllättäen kahden naisen lätinätuokio. Henna ilmoitti olevansa kipeä, joten Päivin kanssa _puhuimme_ musiikista ja monesta muustakin asiasta. Ehkä enimmäkseen niistä muista.

Kanteleitten kuningatar on todellakin saanut taas uuden oppilaan, kun minä aloin varovaisesti näppäilemään ja rämpyttämään. Tähtäimessä on bassokantele, ja kuningatar yrittää minua kuninkaallisella arvollaan opastaa kanteleitten maailmaan.

no. Siinäpä ne asiat taisivat tältä kerralta olla. Että heippa!

Lisää sinisiä lankoja

Tämä alkaa mennä jo oudoksi, mutta kirjoitan, kun anonyymillä Vanhat Harput-fanillamme on ilmeisesti tylsää blogiamme lukiessa.

Taannoin oli puhetta lankojen värjäämisestä siniseksi, ja Tiina kertoi näkemästään morsinkovärjäyksestä. Päivi mainitsi kyseessä olevan indigo-värjäyksen, joten tässä tietoa kirjasta Serendipisyys- sattuma tieteessä. Hiukan referoituna, wannabe-kemistejä varten, ;-) sikäli jos se heitäkään kiinnostaa.

Aina 1890-luvulle asti indigoa saatiin vain kasveista. Intiassa indigoviljelmiä oli liki miljoona hehtaaria vuonna 1897.

Saksalainen kemisti Adolf von Baeyer keksi indigovärin kemiallisen rakenteen vuonna 1883, kahdeksantoistavuotisen tutkimuksen päätteeksi. Hän keksi useita tapoja valmistaa synteettistä indigoa, mutta kaikki olivat kalliimpia kuin kasviperäisen indigon käyttö. Kunnes: Kemisti nimeltä Sapper sotki labrassa hiilitervalla (joka sisältää naftaleenia yhtenä ainesosana) ja rikkihapolla, ja särki samaan soppaan vahingossa elohopeaisen lämpömittarin. Täten naftaleeni muuttui vedettömäksi ftaalihappoanhydridiksi, ja rikkihappo muunsi elohopean elohopeasulfaatiksi, joka toimi katalyyttina reaktiossa. Vedettömästä ftaalihappoanhydridista voitiin helposti valmistaa edullista synteettistä indigoa, ja intialaiset indigontuottajat menivät konkurssiin. Myöhemmin kehitettiin vielä järkevämpiä keinoja synteettisen indigon aikaansaamiseksi.

Että ei ruotsalaisilla tai suomalaisilla langoilla ole mitään hätää, saksalaisia lankoja voi hyvinkin käydä sääliksi.

Soittotauon virkistykseksi

Kun ei pääse soittamaan, tuli sitten tartuttua kirjaan. Joka sattui olemaan tällä kertaa Kettusen kootut, kirjoittajana Markus Kajo. Kopioin tähän jutun otsikolla "Salanimet".

"Baareissa myyvät kaiken maailman leipiä. Oopperavoileipää, kappelia ja vaikka mitä rakennusta. Eikä niistä ikinä muista, mitä niissä on päällä. Onko sika-juusto-leipä vai nauta-silakka-leipä, vai mikä. Antaisivat leivilleen kunnon nimet, että saisi selkoa. Kun ruokalistassa lukisi, että rönsyorsimovoileipä, tietäisi että A) kyseessä on kasvisruoka ja B) että leivästä puuttuu kasvispuoli, koska rönsyorsimo on rauhoitettu (pahoittelemme). Jos teille kasvisruokaa pyytäessänne sen sijaan tarjotaan löyhkäsilokkavoileiipää, niin jättäkää syömättä, mutta kaapikaa mössö kuitenkin talteen. Löyhkäsilokka on sieni, jolla on erinomaista värjätä lankoja. Sillä voitte värjätä oman lankonne siniseksi. (Terveisiä hänelle)"

Että varokaapa vain, lankomiehet!!! :-D

Ompa täällä hiljaista

Harpuilla ollut vähän syysmasennusta kai. Tauti ja potunnosto vienyt harjoituksista osallistujat. Mutta täältäpä nousemme uusi voimin entistä ehompina; Aino ehdotti että harjoteltais tänään. Kai se sopii? (pitää vielä soitella)

Minulla kyllä on todellakin ollut muut asiat mielessä kuin musiikki. Ja se on synti ja häpeä, koska tämä kyseinen elementti on kuitenkin parantanut elämänlaatua hirveästi. Olen miettinyt ihan muita asioita. Olen perustanut yrityksen ja se on vienyt valtavan osan aivokapasiteetistäni.

No, mutta jotain sentään; viime yönä harjoittelin huuliharpun soittoa unissani! Se meni kyllä tosi hyvin.

Kuinka julkisia ollaan?

Hei harppusiskot, pohditaanpa nyt näin blogin aluksi kuinka julkisia halutaan olla. Nyt olemme semmoisessa moodissa että blogia voi lukea ja kommentoida kaikki, mutta emme ole "listautuneina" missään, edes tämän palvelun hakukoneilla tms. Onko hyvä näin vai siirrytäänkö asteen verran joko privaatimpaan tai avoimempaan suuntaan?

Tein teistä kaikista admineja niin että kaikilla on nyt mahdollisuudet säätää tämän blogin ulkomuotoa jne. Toivottavasti päästään kuitenkin yhteisymmärrykseen niin ettei joka kerta Ainon käynnin jälkeen olla mustia ja Tiinan jälkeen pinkkejä.

Henna toivoi omia osastoja soittimille ja taustajoukoille. Voisimme toteuttaa sen noilla luokkatunisteilla, eli kun kirjoittaa viestiä niin laatikon alareunassa on "Tämän blogitekstin luokkatunnisteet", joihin sitten voi laittaa aiheet mitä teksti koskee. Vaikka just soittimet, harjoitukset, biisit, keikat, muut kälätykset jne. Ja ne tunnukset sitten listautuu tuohon reunaan (<--) ja siitä lukija voi sitten hakea kerralla kaikki tekstit joissa kerrotaan vaikka nyt sitten meidän soittimista.

Niin ja sitten meidän täytyy tietysti ottaa edustava kuva joka laitetaan tuohon reunaan näkyviin.

Ennen blogin perustamista tapahtunutta:

Kesällä 2007

Kerran kun Vanhat harput tulivat meille soittamaan, oli Päivin Antti (1v) nukahtanut autoon, ja poika laitettiin meidän pinnasänkyyn jatkamaan uniaan. Pian lastenhuoneesta kuului säikähtänyttä itkua, kun Anniina (3v) olikin kiivennyt pinnasänkyyn Antin viereen nukkumaan, vai aikoiko lie hoitaa vauvaa. Antti kaiketi pelästyi, kun heräsikin "vieraan naisen" vierestä. Seuraavalla kerralla laitetaan Antti rattaisiin nukkumaan, jos vielä meille unisena uskaltaa!

Anniina kerkesi olla Harppujen treeneissä kahdesti mukana, ja molemmilla kerroilla hän näki aiheelliseksi purkaa Päivin kasvivärjätyt villalangat pois kerältä ja viritellä ne mm. huonekaluihin. Onneksi ne kerät, mitä Anniina sai käsiinsä, eivät olleet kovin suuria...

4.7.2007

Soittelot sujuivat mallikkaasti, harjoittelimme Unilintua, joka on allekirjoittaneen tekele vuodelta 2003, tehty juuri ennen plussatestiä. Selitinkin myöhemmin, että taisi olla Anniinan tekemä biisi. Unilintua Päivi soittaa tinapillillä, Henna 10-kielisellä ja Aino 5-kielisellä kanteleella ja Tiina mouruttaa munniharpulla.

Sitten soitettiin Herraa hyvää kiittäkää b-sävelmällä. Solistina Päivi, joka soittaa myös tinapillisoolon. Tiina edelleen munniharpulla ja Aino kehärummulla. Henna säestää 10-kielisellä kanteleella. Luonnollisesti virsi 332 säestetään harpulla, huilulla ja kanteleella! (myöhemmin Henna vaihtui kehärumpuun Ainon soittaessa 10-kielistä kanteletta)
Lopuksi tutkailtiin ensimmäistä Päivin ja Hennan tuotosta, (Edustusrouva) jonka lyriikka herätti ilmeisesti hiukan huvitusta Päivin Kullan korvissa. Tai sitten hän vain nauroi meidän musisoinnillemme. Joka tapauksessa yritimme Tiinan kanssa pistää Päivin lyriikat uusiksi, kun "vuoksesi luopua voisin" menikin "luoksesi suapua voisin". Tähän perään sitten sellainen kikatuskohtaus.

Päivin kertomaa:

Illalla käytiin suunnilleen tämmönen keskustelu:

Ukko: Niin mikä se oikein oli se eukkolaulu mitä te lauloitte?

Minä: No se oli se piisi mitä me ollaan tehty, olenhan mää siitä puhunut

U: No etkä ole. Et kyllä ole mulle sitä laulanut, etkä sanonut mistä se kertoo

M: No joo, ehkä en. Mutta olen mää sanonut että meillä on semmonen projekti, että Henna on säveltänyt mun sanoituksen

U: Mää luulin että te laulatte vain kuolleista hevosista

M: No en ehkä ole jaksanut kertoa kaikkia yksityiskohtia kun ei sua tunnu kauheesti meidän musiikilliset harrastukset kiinnostavan

U: No ehkä niinkin... mutta en mää tiennyt että se on niin hyvä!

19.7.

Eilen illalla kävin vielä Päivin tykönä, taas on yksi biisi hautumassa, jonka pitäisi valmistua Outin vauvan ristiäisiin. Aika hyvä siitä tulee, vaikka itse sanonkin (sain kehuja mieheltäni, joten siksi luotan siihen, että se on oikeasti hyvä

Laulun kertosäe oli jo valmiina ennen Anniinan kuolemaa, ja Päivi sai muokattua sanoja pyynnöstäni, ja ne alkoivat soida. Kyllä OYSista kotiin ajellessa oli sellainen olo, että minä en ikinä enää soita enkä laula, vaan hoitelen vaan kukkia Anniinan hautakummulla. Kummasti sitä kuitenkin kädet hakeutuivat kanteleen kielille, kun jonkin aikaa oltiin oltu kotona.

30.7.

Ukkokullan kaveri tuli käymään rääppiäisissä, ja kokeili 10-kielistä kantelettani. Kysyi muka vitsillä, että "eikö tähän pitäisi olla kaulahihna" No, mullahan oli, itse virkkaamani vaalean liila olkahihna, ja tämä koiranleuka meni kommentoimaan, että "Onpa nössön näköinen!". Olkahihnan pitäisi kuulemma olla musta ja siinä pitäisi olla pääkallon kuvia. Mies ehdotti sitten, että musta ja nahkainen olisi hieno. Ilmeisesti tyylisuuntamme hiukkasen poikkeavat toisistaan. Kyllä minua ei kukaan vakavalla naamalla katsoisi, jos pääkallovyöhön sonnustautuisin!

2.8. Ainon synttäriharjoitukset

Aino alkoi hihittämään kantelepakettia avatessaan. Siskot ja äiti olivat onnistuneet olemaan yllätyslahjasta hipihiljaa monta viikkoa! Ei olisi onnistunut mun perheessä! Minä lahjoin nuorta neitoa nimikoidulla avaimenperällä (vai onko se nyt kantelekotelonperä), jotta erotamme omat kantelelootamme toisistaan. Ne kun ovat aivan samanlaiset, ja aivan älyttömän tyylikkäät. Hippy-harppumme Päivi oli taikonut maukkaan täytekakun, joka maistui ihan kaiken ikäisille.

Tehtiin taas vaihteeksi musavideoita harjoituskäyttöön. Laulu oli hiukan epävireistä ainakin omalta osaltani, mutta muuten soitto sujui mallikkaasti. Harjoiteltiin laulua suvun kuopukselle ja Herraa hyvää kiittäkää.

Saapa nähdä, kesyttääkö Gothic harppu 10-kielisensä seuraavaan keikkaan mennessä!

3.8. Vanhojen Harppujen päiväkirjaa seuranneet ovat kyselleet videoiden perään. Tiedotamme siis, että meitä voi katsella youtubesta heti kun saamme kuvattua videon jossa

a) tinapillisti ei unohda soittaa
b) tausta on kuvauksellinen
c) kukaan ei lue mitään nuoteista tai papereista, ei varsinkaan sellaisesta, joka on kiinnitetty kantelistin päähän

5.8. Päivi soitti aamulla ja muistutti Kajari-festareista, jonne oli puhe mennä. Ja mehän mentiin! Jaakko ei viihtynyt, joten anoppini haki hänet pian pois, mutta Päivin pojat sekä Tiina ja Aino seurassamme kuuntelimme päivällä erityylisiä bändejä. Tutustuimme laatikkobassoon ja muihinkin kiintoisiin soittimiin backstagella.

Muut lähtivät kotiin, mutta Aino jäi meille odottelemaan illalla soittavia metallibändejä. Sillä välin hän tutustui ukkokultani metallimusiikkikokoelmaan, jonka koolla ei voi kehuskella, mutta olipahan jotain uutta hänelle kuitenkin.

Illalla käytiin sitten vielä kuuntelemassa metallimusiikkia, Betrayal veti tiukan setin. Ihan ei tuo metallinhohtoinen musiikki ole sitä mieluisinta minulle eikä Country-harppu- Tiinalle, mutta pitihän Gothic harppu Ainon päästä sitä kuulemaan, kun sitä oli täällä kotikonnuilla tarjolla alaikäiselle ihan ilmaiseksi suht rauhallisessa ympäristössä. Baja-majaankaan ei tarvinnut tutustua, kun välillä käytiin meidän kotona virkistäytymässä. Eipä silti, ei siellä Bajamajaa ollutkaan, poijaat kävivät heittämässä vettä pyörätien laidalla puun alla, naisia ei ko. toimissa onneksi näkynyt.

Nyt pää on ihan pyörällä ja korvia jomottaa. Olihan ihan pakko mennä lavan eteen hitsaamaan vaikut korvakäytäviin kiinni!

Ainon lähdettyä Lappiin soittamaan kantelettaan hyttysille, treenasimme Päivin ja Tiinan kanssa soolo- ja lauluosuuksia. Sitten olikin jo edessä Outin pojan ristiäiset!