Tehotreeni

Viikonloppu oli buukattu täyteen kotikutsuja, tuomasmessuja, synttäreitä ja muuta tuiki tarpeellista, joten harjoittelimme jo perjantai-iltana Ainon kotiintulon ja Tiinan töihinlähdön välissä. Ajankäyttömme oli tällä kertaa harvinaisen tehokasta ja ehdimme soittaa puolessatoista tunnissa enemmän kuin normaalisti kolmessa. Soittelimme sekä Valamon että Konevitsan kirkonkelloja, Mitä me tytöt suremma, Maalaisromantiikkaa, Donnybrook Fairia ja Pop-musiikkia. Legendaa yrittelimme myös, mutta sanat olivat hukassa.

Torstaina on luvassa Kalevalanpäivän koulukeikka. Soittolistalla ovat ainakin em. Kirkonkellot, Mitä me tytöt suremma ja Pop-musiikkia, mutta muista joudumme luultavasti karsimaan. Ehdolla ovat vielä Legenda, Maalaisromantiikkaa ja Donnybrook Fair.

Henna vaihtaa vielä kielet Kuningattarelle ja sitten ollaankin kenraaliharjoituksia vaille valmiit kohtaamaan Yppärin ala-asteen kriittinen yleisö.

Uusi sävellaji

Hennan hienon uuden kanteleen myötä voimme nyt entistä helpommin vaihtaa sävellajia d-duurista vaihtelun vuoksi myös g-duuriin. Tämän teimmekin kun Rakastan kaista tuli korvia vihlovaa kiikausta deessä. Geessä se on ihan jees, varsinkin kun Päivi vähän laulelee omiaan nuotin vierestä kertosäkeen kohdalla. Sävellajin muutos käy siis seuraavasti:

1. Henna kääntää vipua kanteleestaan.
2. Aino ottaa viritysavaimen käteen ja mulkkaa cissin ceeksi
3. Päivi keskittyy laulamiseen
4. Allekirjoittanut soittaa ceen kohdalla vapaavalintaisesti eetä tai geetä.

Helppoa!

Soittelimme myös Pop-musiikkia ja Antille Afrikan yötä. Ehkä saatoimme rimpauttaa myös jotain muutakin.

Ei mitkään mehukestit

Kun mehu ja maito olivat lopussa. Ruoka kuitenkin maittoi useimmille, syötiin patonkia, makaroonilaatikkoa, porkkanakakkua, ja vaniljajäätelöä suklaarouheella höystettynä. Vanhat Harput joivat myös tilkkasen teetä.

Harjoiteltiin Valamon luostarin kelloja, mukaan tuli Päivi Kanteleiden Kuningattarella. Viiden päivän harjaantumisella hän soitti meidän muiden kanssa kanteletta ihan kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään!

Tämänpäiväinen esiintyminen jumalanpalveluksessa sujui kerrassaan mainiosti, soitettiin siis Valamon luostarin kellot, Herraa hyvää kiittäkää ja Suvun kuopukselle. Kirkkokahvit juotiin meillä (teetä ja porkkanakakkua edelleen). Kiitokset upeille Harpuille hyvin menneestä esityksestä!

Kantelemusiikkia

Hii, tämmöseen törmäsin:

Tiina, pitikö sun kirjoittaa jotain?

Olen vähän odotellut että Tiina paljastaisi syyn miksi viime perjantain harjoituksissa söimme täytekakkua. Siihen liittyy jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sin... punaista.

Musiikillisista asioista voin kertoa sen verran, että perjantaina soittelimme Suvun kuopusta, Valamon kirkonkelloja ja Pop-musiikkia. Viimeinen tuskin tulee jäämään ohjelmistoomme pysyvästi, koska karttelemme julkisilla paikoilla musiikkia, jonka esittämisestä voi joutua maksamaan jotain.

Hennan uusi kantele on aivan tyrmäävä, huikeimpana yksityiskohtana kimaltavat huiluäänimerkit! Ja kyllä se soikin ihan mainiosti. Vahvistintakin kokeiltiin sen verran, että kyllä se toimii ja kitaran piuha käy kanteleenkin äänen vahvistamiseen.

Tämmöinen tuli postin mukana

Lovikan 11-kielinen sähköllä ja mollivaihtajilla.
Tässä taitaa olla synttärilahjaa useammaksikin vuodeksi! Oppisinpa vaan ensimmäiseksi olemaan tökkimättä noita mollivaihtajia kesken biisin...

Lauantain reenit

Muistikatkot vaivaavat, mutta kerron sen verran, että lauantaina harjoiteltiin Rakastan kai:ta, Konevitsan kirkonkelloja ja aloiteltiin myös Valamon luostarin kelloja. (seuraavaksi soitetaankin ripaskaa :-D ) Ja tietysti myös Suvun kuopukselle, joka tulee seuraavaksi esitysvuoroon Kalajoen kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä 3.2.2008.

Koska esiintyminen on soitonopiskelun suola ja pippuri, Päivi yrittää saada meille keikan kalevalanpäiväksi. Yppärin kouluun siis.

Tarjolla harjoituksissa oli teetä ja viinirypäleitä.