Piirakkaa!

Sonja leipoi todella loistavaa puolukkapiirakkaa! Tarvittiin kesken kaiken guiroa rapsuteltavaksi, joten Sonja keksi myös, että piirakkavuokaa voi rapsutella, siitä kuuluu mukava ääni.

Paljon ehdittiin soitella taas. Suvun kuopukselle, lauluosuutta hiottiin hieman. Maalaisromantiikkaa sai osakseen Sonjan rummutusta, siitä tulee nyt tosi hyvä. Rakastan kai sai lisää tempoa ja tulee saamaan sekatyylillä soitetun kantelesoolon. The Road to Lisdoonvarna meni omalla painollaan, kuten myös Down by Sally Gardens. Si Beag si Mhor sai kantelekompin ja sitä piirakkavuoan rapsutusta. Huomiseen-biisissä oli Päivin uusi tinapillijuttu, Rikas rakas elämä sai tarvitsemaansa harjoitusta, kehittynyt on kyllä paljon. Uutena tänään soitettiin virsi 504 (Ah, vuodata Herra jo henkesi) ja muisteltiin myös virsi 332b (Herraa hyvää kiittäkää)

Paskavestarimuisteloa ja komppikoneen säätöä

Viime torstain harjoitukset meinaavat jäädä kokonaan kirjaamatta. Kolmen Harpun treenit aloitettiin teellä ja piirakoiden maistelulla, mistä kiitokset Sonjalle. Ihasteltiin kolmea pientä neitoa ja soitettiin läpi kaikki omat biisit. Erityisesti paneuduttiin tyttölauluun (Olkaame tytöt yhessä). Harjoiteltiin soittamista väljässä rivissä, keikalla kun ei voida ympyrässä soitella pelkästään toisillemme.

Katsottiin läpi Vanhat Harput @ paskafestarit 2007-dvd, ja todettiin edistymistä tapahtuneen. Pitäisi varmaan harkita uuden taltioinnin tekemistä, jotta kuultaisiin oliko näin todella.

Tervetuloa Johanna!

Vanhoilla harpuilla on ilo ilmoittaa että joukkueeseemme on liittynyt uusi jäsen. Johanna tulee paikkaamaan Ainon jättämää aukkoa toisena kantelettarena. Eilen kävimme Johannalla esittelemässä omia kappaleitamme ja niinpä uusi kanteletarkin pääsi verryttelemään sormiaan - vaihdot D:stä A:han alkoivat sujua jo varsin mallikkaasti kun lauloimme laatuisasti Olkaamme tytöt yhessä. Sonja etsi kadonnutta ääntään kotona mutta toivottavasti pikapuoliin pääsemme kokoontumaan koko joukon voimin.

Jännityksellä seuraamme minne orkesterimme polku johtaa viisijäsenisenä. Ainakin harjoitusaikoja säädellään entistä useamman ihmisen aikataulujen mukaan kun lapsiakin meillä on jo yhteensä 11.

Helatorstain eväiksi saimme teetä ja patonkia ja jälkiruoaksi ah mutakakkua.

Sähköt sain....

Passo lähtee heti huomisten harjoitusten jälkeen sinne mistä on tullutkin. Tekevät siitä entistä ehomman.

Tarinaa kerrakseen

Oletteko muuten leidit harput tulleet ajatelleeksi että meidän biisithän asettuvat ihan itsestään loogiseksi tarinaksi: ensin sitä ollaan mieli avoimena menossa mihin tuuli kuljettaa (Rikas rakas elämä) ja rakkaushan sitä yleensä jossain vaiheessa vastaan tulee (Maalaisromatiikkaa). Sitten on parinmuodostusvaihe omine kähinöineen (Ei musta edustusrouvaa tuu) ja ennemmin tai myöhemmin kuitenkin vakiinnutaan ja perustetaan perhe (Suvun kuopukselle). Sitten kaikki meneekin karmealla tavalla pieleen (Petetyn kirous). Surun ja murheen keskellä näkyy pieni toivonpilkahdus (Huomiseen) ja loppujen lopuksi jatketaan kuitenkin yhdessä kun ei ilmankaan toista pärjää (Rakastan kai).

Siinähän meillä on keikkasetti.

Perjantaina nähdään!

Paljon puhetta ja vähän soittoakin

Pidimme päiväharjoitukset Sonjalla siltä varalta että allekirjoittanut pääsisi kätevästi liukenemaan ja tekemään koulutöitä. Niin varmaan. Tietäähän sen miten kävi, vietimme oikein rattoisan maailmanparannuksellisen iltapäivän. No kyllä me välillä soitettiinkin.

Maalaisromantiikkaa kulkee niin sujuvasti että pitääköhän meidän alkaa jo hämmentämään sitä johonkin suuntaan ettei vallan urauduta? No ehkäpä ei sillä muita biisejä on vielä kovasti kesken ja kyllä mulla on vielä tekemistä pillisoolonkin kanssa. Korkeat äänet ei vieläkään tule niin sujuvasti kuin pitäisi ja happi loppuu aina kesken.

Rakastan kai odottaa edelleen sitä jotain, jota se on odottanut koko ajan.

Huomiseen odottaa pitkää instrumentaalista introa ja välisoittoa.

Rikas rakas elämä on ihana ja hauska ja ilo soittaa ja laulaa, se odottaa oikeastaan vain hioutumista. Laulustemmat kohdalleen ja kanteleensoittajat ruotuun.

Muihin ei tänään ehdittykään.

Eväänä teetä ja mustikkapiirakkaa, E-MÄN-NÄL-LE KII-TOS!

Sitten vielä linkkivinkki: nettimetronomi. En tiedä kuinka relevantti sovellus tämä on meidän käyttöön mutta jos vaikka Henna tarvii soittotunteja silmällä pitäen. Itselleni lahjomaton rytminnaputtaja olisi kovasti tarpeen mutta kotona yksin on niin ankeaa piipata.

Motoristikirkon jälkitunnelmissa

75% Vanhoista Harpuista harrasti hetki sitten kuorolaulua motoristikirkossa. Siinä Kaken nokkahuilua kuunnellessa heräsi myös ajatus että olisipa herkullista tehdä Kill Bill-/spagettiwesternhenkinen (instrumentaali?)biisi vaikkapa keikkasetin aloitusspektaakkeliksi. Piti sitten heti kotiintullessa kaivaa youtubesta tämä: