Kantria!

Maanantaina soitettiin taas - onneksi Henna pitää meidät harvapääsisarukset järjestyksessä. Nyt meillä on country-biisi ja se on ihana! Unohdin tosin jo miten se menee... Hennaaaa?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Maanantaina soittelimme pitkästä aikaa. Meidän muksut oli mummulassa, paitsi Antti joka oli pihalla nukkumassa. Onneksi Outi oli paikalla joukkueineen ettei Jaakko jäänyt ainoaksi alle metrin korkuiseksi.

Ruoanlaiton ja muun touhotuksen ohella soitimme ainakin Donnybrook fairia ja Afrikan yötä sekä onnistuimme herättämään vaunuissa nukkuvan Ramin hänen nimikkobiisillään.

Minulle tuli kiire hattukekkereille ja soitannan lopetus olikin aika kaoottinen - seisovan ruokailun jälkeen suoraan tukka sojossa tien päälle. Kimmo sai ilmeisesti talon tyhjennettyä vieraista?

Soittotauon virkistykseksi

Kun ei pääse soittamaan, tuli sitten tartuttua kirjaan. Joka sattui olemaan tällä kertaa Kettusen kootut, kirjoittajana Markus Kajo. Kopioin tähän jutun otsikolla "Salanimet".

"Baareissa myyvät kaiken maailman leipiä. Oopperavoileipää, kappelia ja vaikka mitä rakennusta. Eikä niistä ikinä muista, mitä niissä on päällä. Onko sika-juusto-leipä vai nauta-silakka-leipä, vai mikä. Antaisivat leivilleen kunnon nimet, että saisi selkoa. Kun ruokalistassa lukisi, että rönsyorsimovoileipä, tietäisi että A) kyseessä on kasvisruoka ja B) että leivästä puuttuu kasvispuoli, koska rönsyorsimo on rauhoitettu (pahoittelemme). Jos teille kasvisruokaa pyytäessänne sen sijaan tarjotaan löyhkäsilokkavoileiipää, niin jättäkää syömättä, mutta kaapikaa mössö kuitenkin talteen. Löyhkäsilokka on sieni, jolla on erinomaista värjätä lankoja. Sillä voitte värjätä oman lankonne siniseksi. (Terveisiä hänelle)"

Että varokaapa vain, lankomiehet!!! :-D

Pillikorjaamo

C-pillini oli mystisesti litistynyt alaosastaan. Kyllä siitä ääntä lähti, tosin vielä normaalia käheämpi ja C ja D oli hankala soittaa puhtaasti kun reikiä ei tahtonut saada kunnolla umpeen. "Sillä se lähtee millä on tullutkin", muistelin Laila Slidenin klassikkoneuvoja vuodelta -89 tai niiltä main ja tungin pillin oven saranapuolen väliin.

Ei siitä ihan pyöreä tullut, mutta vähemmän littana kuitenkin. Ja vähän helpompi soittaa taas.

Ompa täällä hiljaista

Harpuilla ollut vähän syysmasennusta kai. Tauti ja potunnosto vienyt harjoituksista osallistujat. Mutta täältäpä nousemme uusi voimin entistä ehompina; Aino ehdotti että harjoteltais tänään. Kai se sopii? (pitää vielä soitella)

Minulla kyllä on todellakin ollut muut asiat mielessä kuin musiikki. Ja se on synti ja häpeä, koska tämä kyseinen elementti on kuitenkin parantanut elämänlaatua hirveästi. Olen miettinyt ihan muita asioita. Olen perustanut yrityksen ja se on vienyt valtavan osan aivokapasiteetistäni.

No, mutta jotain sentään; viime yönä harjoittelin huuliharpun soittoa unissani! Se meni kyllä tosi hyvin.

Laulakame laatuisasti

Eilen Hennalla, tuota, kröhöm, ei ollut nokkahuilutuntia, joten soittelimme sitten. Tiina oli kaivellut Kantelettaresta pätkän, josta tehdään ihan oikea kansanmusiikkiesitys. Äitin iloksi laulettiin myös Legendaa ja pari kertaa Afrikan yötä ja konevitsausta.

Hennan sävellykseen mulla on vähän ajatuksentynkää; voisin koittaa väsätä biisiä kumppanuusvaiheen avioliitosta, siitä kun suurin tunteen palo on häipynyt johonkin. (Sellainenkin vaihe kuulemma tulee joskus) "Tahdon kai rakastaa kun tuli luvattua niin" -henkeen.

Kippoja ja ajatuksensiirtoa

Maanantaina ehdittiin harjoitella viitisen minuuttia ennen Tupperware-esittelyn alkua. Käytiin läpi markkinalaulua ja Afrikan yötä. Tiina näytti Kantelettaresta sopivannäköistä runonpätkää tulevaa työstämistä varten.

Tänään tavattiin Päivin kanssa, jotta sain esiteltyä hänelle biisi-ideani. Laiskuuttani kun en aluksi viitsinyt kirjoittaa nuotteja, ja muussa muodossa sähköpostin kautta tapahtuva ajatuksensiirto ei minulta oikein onnistu. Oli siis otettava kaunis kantele käteen ja laulettava biisiaihio. Ja kirjoitettava se jotakuinkin nuoteille, että Päivi sai vietyä biisin kotiinsa inspiraatiota odottelemaan. Minua kun ei ruoan kalleuden ja tilanpuutteen vuoksi kannata Los Niemelässä enempiä säilytellä, kun en kuitenkaan suostuisi olemaan hiljaa nurkassa vapaata hetkeä odottelemassa, kuten Päivin adoptoima hylkykitara tekee.