Tämän muistaen ystäväni Elisa toi minulle tinapillin Irlannin reissultaan. Se on kuvassa vasemmanpuoleinen, D-vireinen Feadóg-merkkinen pilli. Sen kanssa oli aika helppoa aloittaa, koska sormitus menee kutakuinkin samalla lailla kuin nokkahuilussa, jota ala-asteella opeteltiin soittamaan.
Tinapillin ääni ei kuitenkaan ole kovinkaan hurmaava yksinään, varsinkaan jos soittajan taidot ovat kotoisin sieltä ala-asteen nokkahuilutunneilta, joten soitin sitä kovin vähän. Monta vuotta se lojui milloin jossain miljoonalaatikossa milloin lelulaatikon pohjalla, kunnes Vanhat Harput saivat alkunsa.Toinen on C-vireinen Waltons-pilli, joka on ostettu täkäläisestä musiikkiliikkeestä. Sillä sujuvat myös D-mollissa soivat kappaleet, joita joskus saattaa ohjelmistoomme kuulua.
Tinapilli on tähän bändiin mitä erinomaisin soitin, koska se on kevyt eikä vaadi virittämistä. Jammailua edistää se, että sävellaji on aina oikea (jos vain pilli on oikea). Eduiksi laskettakoon myös se, että tämä instrumentti ei juuri kolhuja hätkähdä. Hintakaan ei päätä huimaa: tämän tason soittimen saa alle kympillä.
---
*Sarpatti on Pyhäjoen seurakunnan nuorisotila jonka pihamaalla on eräänkin kerran seisottu ringissä ja mietitty mille aletaan vaaleina kesäiltoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti