Tulipa taas todistettua että päiväunia nukkumattoman Antin kanssa ei kannata yrittääkään soittaa. Evääksi tarjoillun omenapiirakan kaltaisen intiaanisokerivalmisteen takia kannatti kuitenkin kokoontua! Toivottavasti Aino, Henna ja Tiina pääsivät edes vähän eteenpäin sen jälkeen kun olimme poistuneet paikalta?
Yhdessä soitimme pariin otteeseen Eukkopiisiä, Poikalaulua ja Maalaisromantiikkaakin. Poikalauluun Hennalla on kehkeytymässä kaunis näppäilytausta - odotamme että se menee rouvan selkäytimeen ja liikemuistiin niin että saamme kuulla myös kaunista laulua.
Iltasella rimputtelin itsekseni kanteleella kahta sointua ja funtsailin, saataisko me Tyttölaulusta rokimpaa versiota? Onhan se ihan hauska tuollaisena tanhunakin, mutta ehkä voisimme kokeilla vähän kepitystä ja/tai räpätystä myös siinä? Light-versiota Korpiklaanista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mielenkiintoista Päivi!
Toisaalta kyllä olen tykännyt siitä tanhuversiostakin, mutta nyt kun asian näin ilmoitit niin tosihan se on, ettei siinä paljon meidän oma kädenjälki näy.
Mutta on se kyllä hauska rallatus.
Pitäisiköhän siitä laittaa se paskaversio näkyville, jos täällä vaikka joku käy näitä lueskelemassa niin tietäisi mistä puhutaan.
Huhuu! Onko täällä ketään!
tai ehkä otan vielä kanteletaren kauniiseen käteen ja etsin sieltä rokimmat sanat.
no tässä ainakin ois joitain rokimpia
17. Petetyn kirous.
Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit,
Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva,
Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua!
Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit,
Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit!
Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!--
Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa.
Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin,
Ja koko kotimaani iäksi jättäisin.
Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen,
Mullassa maatakseni uneni ikuisen.
53. Monihuolinen.
Enemp' on minulla huolta,
Kun on koskessa kiviä,
Rannalla rapakiviä,
Kanarvia kankahalla,
Pajuja pahalla maalla,
Hiekkoja hyvällä tiellä.
Ei ole sitä hevoista
Talonpojan tanhualla,
Rikkahankana rikoilla,
Parahass' ei pappilassa,
Koko kirkkokunnassamme,
Joka veisi huolet multa,
Kaihot muunne kannattaisi,
Poies saattaisi suruni.
110. Oluen synty.
Tieän mä oluen synnyn,
Humalast' oluen synty.
Humala, Remusen poika,
Piennä maahan pistettihin,
Kyinä maahan kynnettihin,
Viholaisna viskottihin,
Osman pellon penkerehen,
Vierehen Kalevan kaivon.
Siitä taisi taimi nosta,
Yletä vihanta virpi,
Osman pellon penkerellä,
Vierellä Kalevan kaivon;
Nousi puuhun pienoisehen,
Kohti latvoa kohosi.
Niin huhui humala puusta,
Ohra pellon penkereltä,
Vesi kaivosta Kalevan:
"Milloin yhtehen yhymmä,
Konsa toinen toisihimme:
Joulunako, kekrinäkö,
Vaiko vasta pääsiäisnä,
Vaiko jo tänäki päänä?--
Jospa jo tänäki päänä."
Tuosta kohta koolle saivat,
Ja tulivat toisihinsa;
Västäräkki vettä kantoi
Kerkeän kesäisen päivän,
Punalintu puita pilkkoi,
Tianen pani olutta.
Hyvin se tianen tiesi,
Osasi oluen panna,
Vaan ei tiennynnä nimetä.
Kissa virkkoi kiukoalta,
Kasi lausui lauan päästä:
"Olut on oikia nimensä,
Hyvä juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille;
Hurskahat ilottelevi,
Hullut tappeloittelevi."
Tianenpa pieni lintu,
Varpunen vähävarainen,
Kutsui paljo vierahia
Oluille juotaville;
Hyvä oli juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille:
Pani se hullut huiskamahan,
Mielipuolet meiskamahan.
Tianenpa pieni lintu,
Varpunen vähävarainen,
Ei voinut kotona olla,
Piti metsähän paeta.
Vähänkö nuo on hienoja!
Lähetä kommentti