Lauantai-aamuna soitimme Lions-clubin kokouksessa. Kokous pidettiin Dadossa, ja meidät oli pyydetty tilaisuuteen tuomaan paikallista väriä ja viihdykettä. Vastaanotto oli positiivista ja innostunutta. Yksi fanikin ilmoittautui, mikä oli tietysti oikein mukavaa, ja alustava kutsu keikallekin saatiin.
Aiemmista keikoista poiketen tällä kertaa välispiikkajina toimivat biisinikkarit. Aukaisin siis itsekin pitkästä aikaa suuni, ja totesin samoin tein, että tämä homma vaatii hiukan hiomista. Mutta Päivin ja Sonjan yhteispelillä spiikit sujuvat mukavasti ja luontevasti.
Kanteleiden kuningas elikkä Tiinan passo kuulostaa tätä nykyä ihan tyytyväiseltä. Kimmo Sarja ei löytänyt pelistä mitään vikaa, eikä ilmeisesti BRR:n ehdottama elektroniikkaharrastajakaan. Ilmeisesti aiemmat hurinat johtuvat soittopaikan kehnosta maadoituksesta tai tähtien asennosta.
Hurinat eivät kuitenkaan ole outoja meitä suuremmillekaan, historiatutkimus paljastaa, että hurinoiden kanssa ovat taistelleet myös Elvis Presley ja Albert Järvinen.
Tämä keikka vedettiin ensimmäistä kertaa niin, että laulut, pilli ja kantele laitettiin PA:n kautta, ja basso omasta vahvistimestaan. Toimii se näinkin! Henna sai myös hankittua herra Sarjan suosituksesta DI-boksin kanteleen ja mikserin väliin, kyseinen laite siis muuttaa "balansoimattoman korkea-impedanssisen linjan balansoiduksi matala-impedanssiseksi linjaksi". Kuulostaa vakuuttavalta, mutta kovin vähän siitä ymmärrän. Mutta toivon, että jatkossa hurinat pysyvät poissa johtuivat ne sitten mistä ja minkä puuttesta hyvänsä! :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti