Tänään ulkoilutin Tiinan bassoa ja rumpua Kalajoen suunnalla Sonjan ja Hennan kera. Nyt pääsin minäkin kuulemaan uudet biisit ja ihastuin ikihyviksi! Ihan fiiliksissä olen täällä vieläkin, lei-jai-len suorastaan.
Kaksosten lisäksi soittelimme myös pari kertaa Donnybrook fairin ja Lisdoonvarnan läpi ja itketin rouvia esittämällä ensimmäistä kertaa julkisesti erään tsipaleen joka jääköön toistaiseksi odottamaan sopivia häitä.
(Uutta on myös kuvassa näkyvät kengät jotka lähtivät mukaan K-avenuesta kun menin lapsille lenkkareita ostamaan. Ei tullut lenkkareita mutta tulipahan sandaalit.)
Evääksi Sonja tarjosi marjapiirakkaa ja Henna kahvia ja keksejä. Kiitän.
6 kommenttia:
En tiijä kenen häistä vihjailet, mutta kyllä mulla alkaa pikku hiljaa loppua syyt olla menemättä naimisiin...
Tiina, toivottavasti sua ei ala niin paljon nyppimään jatkuva häähöpötys että päätätte periaatteen vuoksi elää susiparina loppuikänne - mutta kun kaikki muut alkaa olla kutakuinkin naitettu niin paine luonnollisesti kohdistuu siihen suuntaan...
Mutta ihan piis vaan. Se laulu on tehnyt itseään kauan joten kyllä se jaksaa odottaa aikaansa.
Teijän pittää uudistaa tuo kuva. Ja jonkunlaista esiintymistä toivotaan kun vanit rupiaa olleen ihan pihalla ku on paljo uusia piisejä.
Itsekseni ajattelin että vetäistäänkö keikka Karelie Kylmän rippijuhlien kunniaksi kesäkuussa?
Esiintymisiähän saa siten, että järjestää tapahtuman ja puukkaa pändin. ;-)Mobiili bändi esiintyy vaikka kivenkolossa, kun yleisö on mieluista!
Kyllähän me voitas keikkaa heittää, sais allekirjottanu kokemusta ennen sitä elokuun isolle lavalle menoa... = )
Lähetä kommentti