Pidimme päiväharjoitukset Sonjalla siltä varalta että allekirjoittanut pääsisi kätevästi liukenemaan ja tekemään koulutöitä. Niin varmaan. Tietäähän sen miten kävi, vietimme oikein rattoisan maailmanparannuksellisen iltapäivän. No kyllä me välillä soitettiinkin.
Maalaisromantiikkaa kulkee niin sujuvasti että pitääköhän meidän alkaa jo hämmentämään sitä johonkin suuntaan ettei vallan urauduta? No ehkäpä ei sillä muita biisejä on vielä kovasti kesken ja kyllä mulla on vielä tekemistä pillisoolonkin kanssa. Korkeat äänet ei vieläkään tule niin sujuvasti kuin pitäisi ja happi loppuu aina kesken.
Rakastan kai odottaa edelleen sitä jotain, jota se on odottanut koko ajan.
Huomiseen odottaa pitkää instrumentaalista introa ja välisoittoa.
Rikas rakas elämä on ihana ja hauska ja ilo soittaa ja laulaa, se odottaa oikeastaan vain hioutumista. Laulustemmat kohdalleen ja kanteleensoittajat ruotuun.
Muihin ei tänään ehdittykään.
Eväänä teetä ja mustikkapiirakkaa, E-MÄN-NÄL-LE KII-TOS!
Sitten vielä linkkivinkki: nettimetronomi. En tiedä kuinka relevantti sovellus tämä on meidän käyttöön mutta jos vaikka Henna tarvii soittotunteja silmällä pitäen. Itselleni lahjomaton rytminnaputtaja olisi kovasti tarpeen mutta kotona yksin on niin ankeaa piipata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hip hei! Enää ei tarvi basistinkaan tarvi harjoitella yksin! linkkivinkistä innostuneena basisti kaivoikin instrumenttinsä esiin, mutta mitä sieltä löytyikään: kaunis violetti, ei niin basso, kantele
että näin
Kuinkas sattuikaan, juuri kun a: basisti haluaa harjoitella ja b: kantelettarella on seuraavana päivänä soittotunti...
Tekstiviestin hälyttämänä menin minäkin tarkastamaan kantelekotelon sisältöä, ja sieltähän toden totta löytyikin komia passo. Soittelin sitä tovin, ja sain sormenpääni ja peukaloniveleni anelemaan armoa. Kyllähän sen sitten järkikin sanoi, että iliman muuta kuparilangoilla vahavistetut kielet ovat
a:löysiä ja siksi raskaita soittaa
b: ilman muuta sormien iholle hiukan pahasta.
Tavallisen kanteleen soitto saattaa hiukan vahvistaa sormenpäitä, mutta basson kielet ottavat sormenpäät syleilyynsä sen verran voimakkaammin, että varmin vaihtoehto olisi harjoitella säännöllisesti nimenomaan bassolla.
Ja peukaloiden pyörittely kannattaa jättää tylsiin hetkiin, kun bassoa ei ole saatavilla. Niveliä kun ei oikein saa uusia, ainakaan entisten veroisia. Minähän jouduin lopettamaan tenorinokkahuilun soiton tykkänään, kun oikean käden peukalo kyllästyi pitelemään raskasta huilua.
Kuriiri tuo basson emännälleen tänään iltapäivällä. Toivottavasti löydätte toisenne. Minä alan virkkaamaan jotakin väritunnistetta tuohon koteloon ;-)
kanteleet kodeissansa, kaikki hyvin.
Tuo nettimetronomi on mainio, melkein kuin olisitte kaikki paikalla!
Öh, milloin meidän oli puhe soitella taas?
Lähetä kommentti