Oletteko muuten leidit harput tulleet ajatelleeksi että meidän biisithän asettuvat ihan itsestään loogiseksi tarinaksi: ensin sitä ollaan mieli avoimena menossa mihin tuuli kuljettaa (Rikas rakas elämä) ja rakkaushan sitä yleensä jossain vaiheessa vastaan tulee (Maalaisromatiikkaa). Sitten on parinmuodostusvaihe omine kähinöineen (Ei musta edustusrouvaa tuu) ja ennemmin tai myöhemmin kuitenkin vakiinnutaan ja perustetaan perhe (Suvun kuopukselle). Sitten kaikki meneekin karmealla tavalla pieleen (Petetyn kirous). Surun ja murheen keskellä näkyy pieni toivonpilkahdus (Huomiseen) ja loppujen lopuksi jatketaan kuitenkin yhdessä kun ei ilmankaan toista pärjää (Rakastan kai).
Siinähän meillä on keikkasetti.
Perjantaina nähdään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Aivan totta!
Tai sitten otetaan keikkasettiin mukaan myös Down by the Sally Garden, kun siinä ollaan "nuoria ja hölmöjä"...
Harjoittelin tänään Vejen Koiralla sekatyyliä, ja oikean käden etusormen nahka kuoriutui suomuille. Pitää vissiin ostaa pepantheenituupi soittokassiin...
Lähetä kommentti