Täytyy kyllä sanoa, että gospel-leiri ylitti kaikki odotukseni. Vaikka yöuni jäi aivan minimiin (perheellisen iloja kotiyöpymisen johdosta), oli ruoka hyvää, opetus oli laadukasta, ja ainakin minulla oli aivan älyttömän kivaa. Lauantaina soitettiin yhdeksän tuntia putkeen, vähentäen tietysti ruokatauot, ja siihen ei päässyt edes kyllästymään.
Lauantai-iltapäivänä tosiaan pidettiin varsinaiset maraton-treenit Vanhojen Harppujen kanssa, onkohan milloinkaan soitettu (siis soitettu, ei puhuttu ja soitettu) neljää tuntia saman päivän aikana? Jos soiton määrää voi jotenkin kuvata, niin Tiinan sormet tulivat kipeiksi, vaikka hän laittoi niihin toisenkin laastarikerroksen.
Opettelimme lauantain aikana kahta Mustarastaan biisiä iltajameissa esitettäväksi, Legenda ja Herra varjele järkeni valo. Legenda on toki vanha tuttu, mutta saatiin siihenkin jotakin uutta jälleen aikaiseksi. Käytännön toteutus hiukan ontui, kun kantelettaren univaje vaikutti hiukan uusien asioiden omaksumiseen. Mutta kyllä se taas tästä.
Äänite kuulostaa edelleen hyvältä. Tällä välin Tiina on taiteillut kansia, ja niiden valmistuttua painatamme hengentuotettamme jonkinmoisen pinon. Laittakaahan viestiä, ketkä sitä omaksi haluavat!
Toiseen uutiseen törmäsin netissä. Hauskahan se on kuulla näkemyksiä, että mistä tarut ovat peräisin. Tällä kerralla moinen julkisuus on kohdannut Väinämöistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti