Eilen vietimme pari tuntia Eläkeliiton kekkereissä Merimajalla. Saimme soittaa suunnilleen kaikki mitä osataan, ensin yksi setti pihalla ja sitten vielä keittiöhenkilökunnan pyynnöstä pari biisiä akustisesti sisällä. Lohikeitto oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Nyt pidämme vähän hengähdystaukoa, seuraavaksi on tarkoitus jamitella omalla porukalla ensi viikon lopulla. Sitten varmaan jossain vaiheessa alamme sorvaamaan Vastavirtaan esityskuntoon ja olihan niistä joululauluistakin jo puhetta. Uusia biisi-ideoitakin on hautumassa, pääosissa Väinämöinen ja nihkeät sukkahousut. Stay tuned!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
JA on niitä lauluja tulossa edelleen ainakin kuolleesta hevosesta, kevätväsymyskestä ja yleisestä surkeudesta, josta kuitenkin laulaminen ihmisen vapauttaa. Tosin voi mennä vielä aikaa näiden laulujen kanssa.
Syksy on tulossa ja se näkyy ja kuuluu tämän syysimmeisen kynän rapinasta paperilla, tai kuten töissayönä -naputteluna kännykän luonnoksiin... Ei syntynyt tekstiä sukkahousuista, mutta runotelma kantaa nimeä Rakkaalle ystävälle.
Kuulette sen sitten, kun seuraavan kerran näemme.
Kesän keikkailu oli huippumukavaa, on hyvä tietää, että syksyn ja talven aikana saamme näitä valopilkkuja välillä puurolta tuntuvaan arkeen. Vaikka eihän siinäkään mitään vikaa ole, syönhän minä joka aamu puuroni, mutta ottakaa lausahdukseni metaforana...
Kun illat pimenevät
Sammutan valot
Sytytän kynttilöitä
Fiilistelen itsekseni
Ryntään pihamaalle
Vedän keuhkoihini ihanan kirpeää ilmaa
Kohotan katseeni taivasta kohti ja huokaan
Tuikkivat aarteeni, tervetuloa taas
Kaunistamaan maailmaani
Lähetä kommentti