Kesällä 2007
Kerran kun Vanhat harput tulivat meille soittamaan, oli Päivin Antti (1v) nukahtanut autoon, ja poika laitettiin meidän pinnasänkyyn jatkamaan uniaan. Pian lastenhuoneesta kuului säikähtänyttä itkua, kun Anniina (3v) olikin kiivennyt pinnasänkyyn Antin viereen nukkumaan, vai aikoiko lie hoitaa vauvaa. Antti kaiketi pelästyi, kun heräsikin "vieraan naisen" vierestä. Seuraavalla kerralla laitetaan Antti rattaisiin nukkumaan, jos vielä meille unisena uskaltaa!
Anniina kerkesi olla Harppujen treeneissä kahdesti mukana, ja molemmilla kerroilla hän näki aiheelliseksi purkaa Päivin kasvivärjätyt villalangat pois kerältä ja viritellä ne mm. huonekaluihin. Onneksi ne kerät, mitä Anniina sai käsiinsä, eivät olleet kovin suuria...
4.7.2007
Soittelot sujuivat mallikkaasti, harjoittelimme Unilintua, joka on allekirjoittaneen tekele vuodelta 2003, tehty juuri ennen plussatestiä. Selitinkin myöhemmin, että taisi olla Anniinan tekemä biisi. Unilintua Päivi soittaa tinapillillä, Henna 10-kielisellä ja Aino 5-kielisellä kanteleella ja Tiina mouruttaa munniharpulla.
Sitten soitettiin Herraa hyvää kiittäkää b-sävelmällä. Solistina Päivi, joka soittaa myös tinapillisoolon. Tiina edelleen munniharpulla ja Aino kehärummulla. Henna säestää 10-kielisellä kanteleella. Luonnollisesti virsi 332 säestetään harpulla, huilulla ja kanteleella! (myöhemmin Henna vaihtui kehärumpuun Ainon soittaessa 10-kielistä kanteletta)
Lopuksi tutkailtiin ensimmäistä Päivin ja Hennan tuotosta, (Edustusrouva) jonka lyriikka herätti ilmeisesti hiukan huvitusta Päivin Kullan korvissa. Tai sitten hän vain nauroi meidän musisoinnillemme. Joka tapauksessa yritimme Tiinan kanssa pistää Päivin lyriikat uusiksi, kun "vuoksesi luopua voisin" menikin "luoksesi suapua voisin". Tähän perään sitten sellainen kikatuskohtaus.
Päivin kertomaa:
Illalla käytiin suunnilleen tämmönen keskustelu:
Ukko: Niin mikä se oikein oli se eukkolaulu mitä te lauloitte?
Minä: No se oli se piisi mitä me ollaan tehty, olenhan mää siitä puhunut
U: No etkä ole. Et kyllä ole mulle sitä laulanut, etkä sanonut mistä se kertoo
M: No joo, ehkä en. Mutta olen mää sanonut että meillä on semmonen projekti, että Henna on säveltänyt mun sanoituksen
U: Mää luulin että te laulatte vain kuolleista hevosista
M: No en ehkä ole jaksanut kertoa kaikkia yksityiskohtia kun ei sua tunnu kauheesti meidän musiikilliset harrastukset kiinnostavan
U: No ehkä niinkin... mutta en mää tiennyt että se on niin hyvä!
19.7.
Eilen illalla kävin vielä Päivin tykönä, taas on yksi biisi hautumassa, jonka pitäisi valmistua Outin vauvan ristiäisiin. Aika hyvä siitä tulee, vaikka itse sanonkin (sain kehuja mieheltäni, joten siksi luotan siihen, että se on oikeasti hyvä
Ukkokullan kaveri tuli käymään rääppiäisissä, ja kokeili 10-kielistä kantelettani. Kysyi muka vitsillä, että "eikö tähän pitäisi olla kaulahihna" No, mullahan oli, itse virkkaamani vaalean liila olkahihna, ja tämä koiranleuka meni kommentoimaan, että "Onpa nössön näköinen!". Olkahihnan pitäisi kuulemma olla musta ja siinä pitäisi olla pääkallon kuvia. Mies ehdotti sitten, että musta ja nahkainen olisi hieno. Ilmeisesti tyylisuuntamme hiukkasen poikkeavat toisistaan. Kyllä minua ei kukaan vakavalla naamalla katsoisi, jos pääkallovyöhön sonnustautuisin!
2.8. Ainon synttäriharjoitukset
Aino alkoi hihittämään kantelepakettia avatessaan. Siskot ja äiti olivat onnistuneet olemaan yllätyslahjasta hipihiljaa monta viikkoa! Ei olisi onnistunut mun perheessä! Minä lahjoin nuorta neitoa nimikoidulla avaimenperällä (vai onko se nyt kantelekotelonperä), jotta erotamme omat kantelelootamme toisistaan. Ne kun ovat aivan samanlaiset, ja aivan älyttömän tyylikkäät. Hippy-harppumme Päivi oli taikonut maukkaan täytekakun, joka maistui ihan kaiken ikäisille.
Tehtiin taas vaihteeksi musavideoita harjoituskäyttöön. Laulu oli hiukan epävireistä ainakin omalta osaltani, mutta muuten soitto sujui mallikkaasti. Harjoiteltiin laulua suvun kuopukselle ja Herraa hyvää kiittäkää.
Saapa nähdä, kesyttääkö Gothic harppu 10-kielisensä seuraavaan keikkaan mennessä!
3.8. Vanhojen Harppujen päiväkirjaa seuranneet ovat kyselleet videoiden perään. Tiedotamme siis, että meitä voi katsella youtubesta heti kun saamme kuvattua videon jossa
a) tinapillisti ei unohda soittaa
b) tausta on kuvauksellinen
c) kukaan ei lue mitään nuoteista tai papereista, ei varsinkaan sellaisesta, joka on kiinnitetty kantelistin päähän
Muut lähtivät kotiin, mutta Aino jäi meille odottelemaan illalla soittavia metallibändejä. Sillä välin hän tutustui ukkokultani metallimusiikkikokoelmaan, jonka koolla ei voi kehuskella, mutta olipahan jotain uutta hänelle kuitenkin.
Illalla käytiin sitten vielä kuuntelemassa metallimusiikkia, Betrayal veti tiukan setin. Ihan ei tuo metallinhohtoinen musiikki ole sitä mieluisinta minulle eikä Country-harppu- Tiinalle, mutta pitihän Gothic harppu Ainon päästä sitä kuulemaan, kun sitä oli täällä kotikonnuilla tarjolla alaikäiselle ihan ilmaiseksi suht rauhallisessa ympäristössä. Baja-majaankaan ei tarvinnut tutustua, kun välillä käytiin meidän kotona virkistäytymässä. Eipä silti, ei siellä Bajamajaa ollutkaan, poijaat kävivät heittämässä vettä pyörätien laidalla puun alla, naisia ei ko. toimissa onneksi näkynyt.
Nyt pää on ihan pyörällä ja korvia jomottaa. Olihan ihan pakko mennä lavan eteen hitsaamaan vaikut korvakäytäviin kiinni!
Ainon lähdettyä Lappiin soittamaan kantelettaan hyttysille, treenasimme Päivin ja Tiinan kanssa soolo- ja lauluosuuksia. Sitten olikin jo edessä Outin pojan ristiäiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti