Rakkaat harppusiskot, pyydän nöyrimmin anteeksi ärtyisyyttäni tämän päivän soitannoissa. Turhauttaa vaan niin ryökäleesti kun istutaan monta tuntia ja y h t ä ä n biisiä ei saa soittaa rauhassa läpi ilman että joku (mun lapsi) roikkuu jalassa tai kädessä tai huutaa tai on jotain vailla.
Kyllä, onhan ne huonosti kasvatettuja, tai siis ei ollenkaan kasvatettuja, ja muutenkin, onhan se nyt aivan liikaa odottaa alle 3-vuotiailta että osaisivat vähän aikaa odottaa. Edes kappaleen loppuun.
Silti. Ärsyttää ja epätoivo iskee: voiko tästä koskaan tulla mitään kaunista tai edes sellaista joka kuulostaisi muulta kuin kolmasluokkalaisten musiikkitunnilta jossa kaikki saa soittaa. *Tässä vaiheessa hatunnosto ala-asteen musiikinopettajille*
Illalla sama ulina kotona kun muistin taas kitaran ja ajattelin harjoitella "säveliä 1. ja 2. kielellä". Niistä on hyvä aloittaa kun 3. kieli sattuneista syistä puuttuu. Kyllä on jo *kirosana* kun olis kerrankin motivaatiota opetella jotain jota ei ennen tiennyt olevansa edes kykenevä oppimaan eikä saa hetken rauhaa.
---
Ja historiankirjoituksen vuoksi kerrattakoon että tänään "soitettiin" siis eukkopiisiä, Donnybrook Fair'ia ja Legendaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
no tuo kyllä varmasti helpotti, kirjoittaminen siis!
mutta älä nyt Päivi, ihan kivaa meillä oli. ja sen olen huomannut, että vähäinenkin yhdessä soittaminen vie hommaa paljon pidemmälle kuin yksin piipaaminen. että kyllä harjoituksista on aina hyötyä.
Ja kerranhan vain ne lapset on pieniä :P
Soitettiin vielä vähän Afrikan yötä, ja siitä tulee kyllä tosi hyvä! vielä kun saadaan lintujen sirkutuskin mukaan. Katja ja Eeemeli lupasivat tulla soittamaan marakassia ja rumpua.
Tiina on aivan oikeassa, kyllä se siitä suttaantuu! Hyvinhän lapset ovat mukana tulleet tähänkin asti, nyt sattui vain vähän kurjempi päivä.
Vanhat Harput kun on puoliksi "äitibändi", niin ihan varmaa on, että lapset välillä aiheuttavat hidasteita ja hermonkiristyksiä. Pitääkin muuten pakata kantoliina treenikassiin mukaan ;-)
Lähetä kommentti