Ainolla oli eilen taksvärkkipäivänä navettatyöläisen työajat ja ehdimme soittaa vähän päivällä (ilman Tiinaa).
"Konevitsaus" eli "Konevitsa on my mind" eli "Olipa kerran konevitsan kirkonkellot... mutta eipä ole enää!" tinapillisäestyksellä alkoi Ainon korvissa kuulostaa riittävän melankoliselta "Täähän on niinku blackmetallia!"
Maalaisromanttiset lyriikat lähtivät Hennan matkaan hautumaan siltä varalta että meidät varataan MTK:n kekkereihin soittamaan.
Donnybrook fairia soittelimme myös, ja se kulkee jo mitä melekosesti - tosin tinapillistillä tahtoo soittamisen ilo ylittää matemaattisen kyvykkyyden eikä kertaukset aina mene ihan niinkuin piti. A-osa siis soitetaan 1-3 kertaa ja sitten B-osa 1-3 kertaa ja sitten vielä koko homma alusta. Kantelettaret yrittää vaan pysyä matkassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti